Ajoimme Gregin kanssa koulupäivän jälkeen Toulouse Lasbordesin kentälle (LFCL) ja täytin muutaman lomakkeen, joidenka perusteella olen nyt sitten Aéroclub Air Francen jäsen - ja vieläpä Ranskassa vakuutettu sellainen. Lupakirjan kopioimisen, ym. paperityön ja kerhoesittelyn jälkeen olikin aika siirtyä koneelle. 160-hevosvoimaisella moottorilla varustettu DR400 F-GYKI oli juuri palannut edelliseltä lennolta ja odotti ulkona auringossa. Päivä oli muuten mitä parhain, lämpötila n. +20, CAVOK (tässä tapauksessa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta) ja tuuli radan suuntaisena n. 15 solmua.
Ensin suoritettiin totta kai koneen ulkoinen tarkastus, jossa tsekataan ohjainpinnat, laskutelineet, potkuri, öljyt yms. Sen jälkeen sisälle koneeseen, perehtyminen mittaristoon ja laitteisiin, kone käyntiin ja rullaamaan. Lennonjohto oli jo lähtiessä suljettu, joten kaikki koneet ilmoittelivat vain aikeensa tornin jaksolla. Tämä tapahtui tietenkin ranskaksi, joten Greg sai hoitaa puhumisen tällä kertaa.
Lasbordesin kentällä on yksi kiitotie, 16/34. Oikeanpuoleisen laskukierroksen omaava 34 on melunvaimennussyistä se suositellumpi, mutta 15 kt myötäinen tuuli esti tehokkaasti sen käytön ja päinvastoin 15 kt vastatuuli oli helppo peruste 16:n käytölle.
DR400 piti todellakin vetää ilmaan, ainakin käyttämälläni keskivaiheen trimmiasetuksella. Laippa-asetuksia koneesta löytyy kolme (0/1/2), lentoonlähdössä käytetään ykköstä (ilmaan 55 kt, alkunousu 70 kt) ja laskussa kakkosta. 300 jalan nousun jälkeen laipat otettiin sisään ja kiihdytettiin 80 solmuun.
Laskukierroskorkeus Lasbordesissa on melunvaimennussyistä harvinaisen korkea, 2000 ft (n. 1600 ft kentästä). 2000 ft pidetään finaalikaartoon/finaaliin saakka, joka on muuten todella pitkä. Laskukierroskuvio ei noudata standardimuotoa, vaan kiertää lähistön pikkukyliä tehokkaasti. Maamerkit kierrokselle ovat helpot. Myötätuulessa pudotetaan kierrokset 2000 ja laippoja ykköseen nopeuden pudotessa 90 kt. Finaalissa sitten kierrokset 1500, laipat 2 ja lähestyminen nopeudella 65 kt, tuulen pienestä puuskaisuudesta johtuen tosin tänään 70 kt.
Itse lento oli mukava. Alkuun sain totutella koneeseen täysin vapaasti, sitten sakkauksia ja jyrkkiä kaartoja, jotka osuivat oikeastaan kerralla nappiin. Koneeseen tottui yllättävän nopeasti, vaikka Cessna 150:n ratin ja DR400 Majorin sauvan lisäksi eroja löytyi ylätaso- alataso-asetelmasta lähtien. Cessna on huomattavasti kevyempi ohjattava, mutta vaatii kaarroissa selvästi enemmän jalkaa, kuin DR400, jossa jalkojen käytön pystyi melkeinpä unohtamaan. Näkyvyys on ranskalaisessa mielestäni parempi ja se on vakaampi. Kaasu on tosin melkoisen jäykkä Cessnaan verrattuna. Kone pyrki suorassa vaakalennossa myöskin nousemaan, jotenkin näkymä ulos sai sen aikaan ja koneen pitämiseen halutulla korkeudella joutui aluksi keskittymään. Suurempi nopeus Cessnaan verrattuna ei tuntunut oikeastaan miltään, kenties se johtuu osittain laskukierroskorkeudesta ja suurehkosta etäisyydestä kenttään - vaikutelmaa vauhdista ei vain tule. Sakatessa tämä yksilö pyrki kaatumaan hieman vasemman siiven puolelle, mutta oikaisu oli nopea.
Koneeseen tutustuminen on siis tehty, seuraavaksi edessä ympäristöön tutustumista opettajan kanssa. Lokikirjaan tuli merkintä 54 minuutin lennosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti