Viikon päästä perjantaina koittaakin sitten se hetki, jolloin kaulukset saavat koristukseksi salmiakkien sijasta ruusukkeet. Monet ovat kyseistä hetkeä odottaneet enemmän taikka vähemmän, itse kuulun luultavasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Armeija-aika on ollut uskomattoman mukavaa, tosin meidän johtokeskuslaisten siirryttyä takaisin komppanian päähän on kaipuu reserviin herännyt jopa minullakin :D Aivan käsittämättömällä tavalla hoidettu nämä kotiuttamisvalmistelut. Komppaniassa täytyy viettää kaksi viikkoa ja ohjelmaa ja niin ollen tekemistä on kahdeksi viikoksi aivan liian vähän. Viikko tai vähempikin olisi riittänyt... Niinpä aika kuluu sotilaskodissa istuskellen, pingistä pelaten ja netissä surffaillen. Onneksi upskok Pakkala innostui rukissa pingiksestä.
Maanantaina tehtailtiin arvioita toisistamme ja itsestämme, tiistaina kuntotestit ja keskiviikkona yksikköupseerin oppitunti. Keskiviikkona kävin myös osan terveystarkastuksesta. Lomille pääsy ei sitten ollutkaan mikään itsestäänselvyys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä minun nukkuessa onnellisesti käytävän toisessa päässä olevassa tuvassa oli muutama iv-mies saanut loistoajatuksen pelata jalkapalloa komppanian käytävällä. Päivystäjän ja meteliin heränneen kersantin käskyt eivät auttaneet ja niinpä he päättivät soittaa vartiopäällikön paikalle. Vartiopäällikkö saapui kaikessa hiljaisuudessa ja saapui päivystäjän pöydän luokse nähdäkseen monitorista, kuinka ulkona(!) olleet kaksi iv-miestä pyllistivät ulko-ovella olevalle valvontakameralle - ilman housuja. No, seurauksena oli iltavapaiden menetys ja syyllisille toivottavasti jotakin raskaampaakin. Onneksi "kunnon" lomia ei enää lähdetty peruuttamaan. Olipahan tuon yön aikana miehistön jäseniä seikkaillut alijohtajien tuvissakin sissitakkiin ja kaasunaamareihin pukeutuneina. Loistavaa. Jään odottamaan jännityksellä viimeistä viikkoa...
torstai 26. kesäkuuta 2008
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Juhannusseikkailu 2008
Perinteinen juhannuksenvietto katkesi kertaheitolla, kun edessä oli matka Kauhavan Lentäjien juhannus-tapahtumaan inttikaverin, Joonas Häkkisen, kanssa. Matka tehtiin - totta kai - lentäen. Perjantaina klo 7.30 hyppäsin Helsingistä Tampereelle lähteneeseen junaan. Kelin suhteen oli ollut koko ajan hieman epäselvyyksiä ja fcaa.foreca.com -sivustoa seurattiinkin puolin ja toisin ahkerasti. Aamu näytti hieman paremmalta kuin aikaisemmin suunniteltu alkuiltapäivän lähtö, joten tämä sitten ajoi minut niinkin aikaiseen kuin 7.30 junaan.
Junan saavuttua Tampereen asemalle siirryimme autolla Pirkkalaan, jossa kävimme tarkastamassa vielä sen hetkiset säät. Häkkinen oli jättänyt lentosuunnitelman jo aikaisemmin aamusta. Kaiken näyttäessä hyvältä Pirkkala-Kauhava -lentoa ajatellen tankkasimme koneen ja nousimme ilmaan (koneena siis Cessna C150 OH-CTW). Menomatka Kauhavalle sujui hyvin, sää oli tarpeeksi hyvä lennon viemiseksi perille saakka.
Kauhavalla istuimme n. tunnin paikallisessa sotilaskodissa odotellen porttien aukeamista, joka tapahtui siis klo 14.00. Näytökset jatkuivat pitkälle puoleen yöhön, taivaalla kävivät mm. Midnight Hawks, Russian Knights, F-18C, Fouga, An-2... Finnairin A319 OH-LVA kävi tekemässä myös paikallislentoja, joiden tuotto laitettiin suoraan hyväntekeväisyyteen.
Paluu olikin hieman ongelmaisempi. Sää tarjosi kuitenkin mahdollisuuden, ja niinpä päätimme suunnata kohti Pirkkalaa kellon näyttäessä hieman jälkeen kahta aamuyöllä. Lennon alku sujui hyvin, mutta sitten eteen alkoi muodostua kohtuu tiivistä usvapilveä. Yritimme hetken aikaa jatkaa kohti määränpäätä, mutta lopulta keli meni niin tukkoon, ettei turvallisesta jatkamisesta ollut puhettakaan. Edessä oli 180 asteen kaarto ja paluu Kauhavalle. Kauhavan torni kiittelikin meitä hyvästä ja ennenkaikkea turvallisesta ratkaisusta.
Kävelimme Kauhavan keskustaan, jossa nukuimme motellissa Häkkisen / FSN-tuttujen solussa kolmisen tuntia ja paluuta lähdimme yrittämään aamusta uudelleen. Kello näytti kahdeksaa. Ilmassa hieman yhdeksän jälkeen. Paikallisen ilmailukerhon kaksikko auttoi meitä lähdön kanssa hyvin, pääsimme siviiliplatalle sisään ja saimme säätiedot sekä tarkastimme vielä Seinäjoen kentän aukiolon. Viimeistä päivää ennen remonttia... Nooo, suunta Seinäjoelle tankkausta varten. Täysillä tankeilla oli huomattavasti parempi lähteä yrittämään Pirkkalaan. Säärintamat kulkivat, kuten olimme päätelleetkin ja pääsimme livahtamaan Poriin, jossa kävimme laskussa. Pori on huomattavasti lähempänä Pirkkalaa kuin Seinäjoki ja kulkuyhteydet ovat reippaasti paremmat. Tällä halusimme varmistella koneen helppoa saatavuutta, vaikka lentokone jouduttaisiinkin jättämään sään vuoksi Poriin. No, muutamat puhelut ja Communicatorin tutkiskelu vakuuttivat meidät siitä, että Pirkkalassa riehunut ukkonen oli ohi ja pääsimme aloittamaan reissun viimeisen legin EFPO-EFTP. Kaikki sujui hyvin, sadekuuroja näkyi ympärillä mutta kohdalle ei pahempia osunut. Yhteys Pirkkalan torniin ja pääsimme vielä laskuun Finncommin ATR:n nokan edestä ;) Hieno, erilainen juhannus oli päätöksessään. Vielä junamatka kotiin ja illan EM-jalkapallo-ottelun jälkeen väsyneenä nukkumaan.
Intin aikana on tullut nähtyä Suomea varmaan laajemmin kuin aikaisemmin yhteensä :)
Junan saavuttua Tampereen asemalle siirryimme autolla Pirkkalaan, jossa kävimme tarkastamassa vielä sen hetkiset säät. Häkkinen oli jättänyt lentosuunnitelman jo aikaisemmin aamusta. Kaiken näyttäessä hyvältä Pirkkala-Kauhava -lentoa ajatellen tankkasimme koneen ja nousimme ilmaan (koneena siis Cessna C150 OH-CTW). Menomatka Kauhavalle sujui hyvin, sää oli tarpeeksi hyvä lennon viemiseksi perille saakka.
Kauhavalla istuimme n. tunnin paikallisessa sotilaskodissa odotellen porttien aukeamista, joka tapahtui siis klo 14.00. Näytökset jatkuivat pitkälle puoleen yöhön, taivaalla kävivät mm. Midnight Hawks, Russian Knights, F-18C, Fouga, An-2... Finnairin A319 OH-LVA kävi tekemässä myös paikallislentoja, joiden tuotto laitettiin suoraan hyväntekeväisyyteen.
Paluu olikin hieman ongelmaisempi. Sää tarjosi kuitenkin mahdollisuuden, ja niinpä päätimme suunnata kohti Pirkkalaa kellon näyttäessä hieman jälkeen kahta aamuyöllä. Lennon alku sujui hyvin, mutta sitten eteen alkoi muodostua kohtuu tiivistä usvapilveä. Yritimme hetken aikaa jatkaa kohti määränpäätä, mutta lopulta keli meni niin tukkoon, ettei turvallisesta jatkamisesta ollut puhettakaan. Edessä oli 180 asteen kaarto ja paluu Kauhavalle. Kauhavan torni kiittelikin meitä hyvästä ja ennenkaikkea turvallisesta ratkaisusta.
Kävelimme Kauhavan keskustaan, jossa nukuimme motellissa Häkkisen / FSN-tuttujen solussa kolmisen tuntia ja paluuta lähdimme yrittämään aamusta uudelleen. Kello näytti kahdeksaa. Ilmassa hieman yhdeksän jälkeen. Paikallisen ilmailukerhon kaksikko auttoi meitä lähdön kanssa hyvin, pääsimme siviiliplatalle sisään ja saimme säätiedot sekä tarkastimme vielä Seinäjoen kentän aukiolon. Viimeistä päivää ennen remonttia... Nooo, suunta Seinäjoelle tankkausta varten. Täysillä tankeilla oli huomattavasti parempi lähteä yrittämään Pirkkalaan. Säärintamat kulkivat, kuten olimme päätelleetkin ja pääsimme livahtamaan Poriin, jossa kävimme laskussa. Pori on huomattavasti lähempänä Pirkkalaa kuin Seinäjoki ja kulkuyhteydet ovat reippaasti paremmat. Tällä halusimme varmistella koneen helppoa saatavuutta, vaikka lentokone jouduttaisiinkin jättämään sään vuoksi Poriin. No, muutamat puhelut ja Communicatorin tutkiskelu vakuuttivat meidät siitä, että Pirkkalassa riehunut ukkonen oli ohi ja pääsimme aloittamaan reissun viimeisen legin EFPO-EFTP. Kaikki sujui hyvin, sadekuuroja näkyi ympärillä mutta kohdalle ei pahempia osunut. Yhteys Pirkkalan torniin ja pääsimme vielä laskuun Finncommin ATR:n nokan edestä ;) Hieno, erilainen juhannus oli päätöksessään. Vielä junamatka kotiin ja illan EM-jalkapallo-ottelun jälkeen väsyneenä nukkumaan.
Intin aikana on tullut nähtyä Suomea varmaan laajemmin kuin aikaisemmin yhteensä :)
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Viimeisiä viedään
Uskomattoman nopeasti vuosi varusmiespalveluksessa alkaakin olla jo ohitse. Tämän juhannusviikon olenkin kokonaan lomilla ja sen jälkeen onkin enää kaksi viikkoa, jotka tulen viettämään Pirkkalan päässä tukikohtakomppanian tiloissa.
Edellisestä kirjoituksesta on jo melkoisesti aikaa, joten tähän väliin lyhyt päivitys kaikesta tapahtuneesta. RUK:n jälkeen oli siis edessä siirto Satakunnan Lennostoon ja 3. pääjohtokeskukseen. Maanantain ja tiistain välisen yön vietin tukikohtakomppaniassa, koska TkkK:n päässä oikein kukaan ei tuntunut tietävän järjestelyistä mitään - tämä tuli jatkossakin hyvin selväksi, asioiden kulku tukikohtakomppanian ja pääjoken välillä ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Onneksi elely tapahtui pitkälti pääjoken ehdoilla, joten tukikohtakomppanian tapahtumista ei tarvinnut välittää. Tosin Niinisalon ampumaleirille jouduin kolmeksi yöksi keväällä, olisiko ollut maalis- huhtikuussa... Siellä tehtäviini kuului lähinnä konekivääriammuntojen johtaminen ltn Ikävalkon oikeana kätenä, homma oli ihan ok ja pääsinpähän ampumaan kevyellä konekiväärillä ensimmäistä kertaa elämässäni. Vieläpä kahdesti. Ampumaleiriä varten jouduin kuittaamaan itselleni taisteluvälinemateriaaleja; rynnäkkökiväärin varusteineen. Laukaustakaan en sitten sillä ampunut.
Koin mielenkiintoisia juttuja myös varsinaisen tehtäväni ulkopuolella. Mieleenpainuvimpia olivat ehkäpä Piper Chieftain (PC)-lento, jossa toimimme maalikoneena tunnistuksia tekevälle Hornetille. Eräässä kohtaamisessa liikehtiminen oli sallittua... =) Kävin myös valvontapuolen alikersanttien kanssa Tikkakoskella Ilmailusta ammatti-tapahtumassa, jossa oli joitakin järjestävän tahon esittelystandeja yms. Suurin mielenkiinto kohdistui kuitenkin ilmassa tapahtuvaan näytökseen, johon ottivat osaa mm. Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks sekä F-18C Hornet. Pääsinpähän vierailemaan myös Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskuksessa, tuttavallisemmin EFES:issä.
Minkälainen on sitten tavallinen taistelunjohtovarusmiehen päivä? Pääpiirteet ovat päivällä samat, mutta sen voi sanoa ettei yksikään päivä ollut samanlainen. Palvelus alkoi aamulla klo 7.30 aamubriefingillä, johon taistelunjohtajien lisäksi osallistuivat puhelinyhteyden päässä olevat Pirkkalan lentoyksiköt sekä sääpalvelu. Briefingissä käytiin läpi päivän ohjelma, käytettävissä olevat koneet ja tstj-palvelut sekä säätila. Briefing kesti noin 15 minuuttia. Tstj:t jakoivat myös päivän keikat. Päivästä riippuen kävin ennen tai jälkeen briefingin syömässä aamupalan Pekan ravintolassa, joka tarjoaa - uskallampa väittää - parasta ruokaa mitä tällä hetkellä varusmiehille on tarjolla. Jokaperjantainen pihvipäivä nostaa vieläkin veden kielelle... Aamun ensimmäinen lentokierros starttasi tavallisesti klo 9.30. Lentosuunnitelma piti olla lähetettynä viim. 45 minuuttia ennen lähtöä, joten mikäli aamun keikka osui kohdalle piti suunnitelma valmistella n. 8.30 mennessä jota ennen kierroksen tarkempi kulku oli määritelty lento-osaston kanssa puhelimitse. Taistelunjohtoiset lennot suunnitellaan erillisellä TSA (Temporary Segregated Areas, erillisvarausalueet)-varauslomakkeella, johon merkitään käytettävät alueet sekä lentosuunnitelmat. SatLsto käyttää tavallisesti HaKa- sekä PiPo-alueita. HaKa-alue sijaitsee pääpiirteittäin Hallin ja Kauhavan välissä, PiPo puolestaan Porin edustalla meren päällä. Suunnitelmaan merkitään myös taistelunjohtajan käyttämä kutsu (esim. Cowboy) ja käytettävät jaksot (radiotaajuudet). Kun suunnitelma oli valmis, faksattiin se aluelennonjohdon AMC-yksikölle sekä lähtö- ja paluukenttien torneihin. Eli tavallisesti Pirkkalaan. Sitten valmisteltiin käytettävä positio. Positio koostuu muutamista litteistä näytöistä, joilla näkyvät mm. sääsanomat sekä ilmatilannekuva, puhelinlaitteesta ja radiolaitteesta. Kiireisissä tilanteissa kädet olivat täynnä töitä, silmät seurasivat näyttöjen tapahtumia, oikea käsi käytti hiirtä, vasen näppäimistöä, luurit (headset) olivat korvilla (pahimmassa tapauksessa puhelimen luuri toisella), mikrofoni suun edessä ja jalka tangentilla edessä olevia perinteisiä papereita ja kyniä unohtamatta... Montaa asiaa piti siis pystyä tekemään samanaikaisesti. Kun suunnitelmat oli faksattu soitettiin lennonjohtoon ja varmistettiin sen perilletulo sekä selvitettiin mahdolliset epäselvyydet. Tämän jälkeen olikin aikaa ottaa hetki lepoa valmistautua tulevaan johtamiseen. Positiolla oli hyvä olla jonkun aikaa ennen johtamisen alkamista, jolloin radioitse kuullaan mahdolliset viivästykset lennonjohdon tai OPS:n taajuudelta. Koneet tulivat alkumatkan lennonjohdon alaisuudessa ja hieman ennen varatun alueen rajaa ne luovutettiin taistelunjohdolle. Ensin osaston johtokone suoritti tarkastuksen, että kaikki koneet olivat varmasti oikealla jaksolla: "Steel 1, check." Tämän jokainen kone sitten kuittasi omalla numerollaan: "2.", "3." jne. Sitten osaston johtaja otti yhteyttä taistelunjohtoon: "Cowboy, Steel 1 as fragged, maintaining flight level 320." Nyt alkoi taistelunjohtajan varsinainen urakka. Koneille luettiin käytettävät alueet rajoituksineen ja suoritettiin muutkin tarpeelliset toimenpiteet. Kun kumpikin osasto ja tstj olivat valmiita taisteluun käski etukäteen määritetty taho sen alkaneeksi. Taistelunjohtaja johti/tuki lento-osastoa sovitun mukaisesti sen tehtävässä. Hieman ennen paluuvaihetta tstj soitti lennonjohtoon pyytäen koneille paluuselvitykset. Koneiden pyytäessä paluuta porrasti taistelunjohtaja ne tarvittavalle etäisyydelle (tavallisesti 10 NM osastojen välillä), antoi paluuselvitykset (esim.: "Steel 1, cleared to PIR via PRE as four-ship in a block between flight level 250 and 270.") Lennonjohdon kanssa sovitusta paikasta luovutettiin osasto sitten lennonjohdolle: "Steel 1, contact Tampere radar on 127.1." Osastojen poistuttua alueelta peruttiin aluevaraus lennonjohdosta. Tämän jälkeen suljettiin positio ja tehtävä oli ohi - läpikäynti tosin suoritettiin tavallisesti koneiden laskeuduttua puhelimitse. Tavallisesti päivän aikana lennetään kolme lentokierrosta, joskus johtamisia taisi tulla kolme päivässä, joskus ei yhtään. Muu aika kuluikin sitten urheillessa (esim. VMTK:n lenkki, 12 lenkkiä=kuntoisuusloma), taistelunjohtoasioita opiskellessa, televisiota katsellessa yms. Päivä loppui tavallisesti klo 15.30, normaalit 8 h työpäivät siis...
Kaksiviikkoinen taktinen kurssi Tikkakoskella toi meidät viisi taistelunjohtovarusmiestä taas yhteen opettelemaan sodan ajan tehtäväämme. Kavereita oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja uskokaa tai älkää oli pingispöytä ahkerassa käytössä... Sairaudet tosin kaatoivat miehiä pois pelistä ennen aikojaan, Laukkanen vietti toisen viikon pitkälti varuskuntasairaalassa ja sinne Ristaniemikin päätyi. Itsekin oksensin kerran, mutta viikonloppuvapaan siintäessä näköpiirissä tulkitsin olon olevan riittävän hyvän veksin ulkopuolella pysyttelemiseksi. Kaksiviikkoinen (viikonloppuvapaineen..) oli mukava päättää lentoon Helsinki-Vantaalle Finncommin ATR:llä.
Toukokuun mielenkiintoisin tapaus oli ehdottomasti kaksiviikkoinen ADEX-harjoitus. Pirkkalan päässä olivat tanskalaiset F-16-hävittäjillään ja ranskalaiset Mirage 2000-koneillaan. Paikalla myös kaksi ranskalaista ja kaksi brittiläistä taistelunjohtajaa. Noista viikoista lisää myöhemmin ;)
Tälle välille osuivat myös kaksipäiväiset pääsykokeet Maanpuolustuskorkeakouluun ja merikapteenilinjalle Satakunnan AMK:hon - lentäminen on siis yhä se ykkösvaihtoehto. Katsotaan miten käy!
Edellisestä kirjoituksesta on jo melkoisesti aikaa, joten tähän väliin lyhyt päivitys kaikesta tapahtuneesta. RUK:n jälkeen oli siis edessä siirto Satakunnan Lennostoon ja 3. pääjohtokeskukseen. Maanantain ja tiistain välisen yön vietin tukikohtakomppaniassa, koska TkkK:n päässä oikein kukaan ei tuntunut tietävän järjestelyistä mitään - tämä tuli jatkossakin hyvin selväksi, asioiden kulku tukikohtakomppanian ja pääjoken välillä ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Onneksi elely tapahtui pitkälti pääjoken ehdoilla, joten tukikohtakomppanian tapahtumista ei tarvinnut välittää. Tosin Niinisalon ampumaleirille jouduin kolmeksi yöksi keväällä, olisiko ollut maalis- huhtikuussa... Siellä tehtäviini kuului lähinnä konekivääriammuntojen johtaminen ltn Ikävalkon oikeana kätenä, homma oli ihan ok ja pääsinpähän ampumaan kevyellä konekiväärillä ensimmäistä kertaa elämässäni. Vieläpä kahdesti. Ampumaleiriä varten jouduin kuittaamaan itselleni taisteluvälinemateriaaleja; rynnäkkökiväärin varusteineen. Laukaustakaan en sitten sillä ampunut.
Koin mielenkiintoisia juttuja myös varsinaisen tehtäväni ulkopuolella. Mieleenpainuvimpia olivat ehkäpä Piper Chieftain (PC)-lento, jossa toimimme maalikoneena tunnistuksia tekevälle Hornetille. Eräässä kohtaamisessa liikehtiminen oli sallittua... =) Kävin myös valvontapuolen alikersanttien kanssa Tikkakoskella Ilmailusta ammatti-tapahtumassa, jossa oli joitakin järjestävän tahon esittelystandeja yms. Suurin mielenkiinto kohdistui kuitenkin ilmassa tapahtuvaan näytökseen, johon ottivat osaa mm. Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks sekä F-18C Hornet. Pääsinpähän vierailemaan myös Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskuksessa, tuttavallisemmin EFES:issä.
Minkälainen on sitten tavallinen taistelunjohtovarusmiehen päivä? Pääpiirteet ovat päivällä samat, mutta sen voi sanoa ettei yksikään päivä ollut samanlainen. Palvelus alkoi aamulla klo 7.30 aamubriefingillä, johon taistelunjohtajien lisäksi osallistuivat puhelinyhteyden päässä olevat Pirkkalan lentoyksiköt sekä sääpalvelu. Briefingissä käytiin läpi päivän ohjelma, käytettävissä olevat koneet ja tstj-palvelut sekä säätila. Briefing kesti noin 15 minuuttia. Tstj:t jakoivat myös päivän keikat. Päivästä riippuen kävin ennen tai jälkeen briefingin syömässä aamupalan Pekan ravintolassa, joka tarjoaa - uskallampa väittää - parasta ruokaa mitä tällä hetkellä varusmiehille on tarjolla. Jokaperjantainen pihvipäivä nostaa vieläkin veden kielelle... Aamun ensimmäinen lentokierros starttasi tavallisesti klo 9.30. Lentosuunnitelma piti olla lähetettynä viim. 45 minuuttia ennen lähtöä, joten mikäli aamun keikka osui kohdalle piti suunnitelma valmistella n. 8.30 mennessä jota ennen kierroksen tarkempi kulku oli määritelty lento-osaston kanssa puhelimitse. Taistelunjohtoiset lennot suunnitellaan erillisellä TSA (Temporary Segregated Areas, erillisvarausalueet)-varauslomakkeella, johon merkitään käytettävät alueet sekä lentosuunnitelmat. SatLsto käyttää tavallisesti HaKa- sekä PiPo-alueita. HaKa-alue sijaitsee pääpiirteittäin Hallin ja Kauhavan välissä, PiPo puolestaan Porin edustalla meren päällä. Suunnitelmaan merkitään myös taistelunjohtajan käyttämä kutsu (esim. Cowboy) ja käytettävät jaksot (radiotaajuudet). Kun suunnitelma oli valmis, faksattiin se aluelennonjohdon AMC-yksikölle sekä lähtö- ja paluukenttien torneihin. Eli tavallisesti Pirkkalaan. Sitten valmisteltiin käytettävä positio. Positio koostuu muutamista litteistä näytöistä, joilla näkyvät mm. sääsanomat sekä ilmatilannekuva, puhelinlaitteesta ja radiolaitteesta. Kiireisissä tilanteissa kädet olivat täynnä töitä, silmät seurasivat näyttöjen tapahtumia, oikea käsi käytti hiirtä, vasen näppäimistöä, luurit (headset) olivat korvilla (pahimmassa tapauksessa puhelimen luuri toisella), mikrofoni suun edessä ja jalka tangentilla edessä olevia perinteisiä papereita ja kyniä unohtamatta... Montaa asiaa piti siis pystyä tekemään samanaikaisesti. Kun suunnitelmat oli faksattu soitettiin lennonjohtoon ja varmistettiin sen perilletulo sekä selvitettiin mahdolliset epäselvyydet. Tämän jälkeen olikin aikaa ottaa hetki lepoa valmistautua tulevaan johtamiseen. Positiolla oli hyvä olla jonkun aikaa ennen johtamisen alkamista, jolloin radioitse kuullaan mahdolliset viivästykset lennonjohdon tai OPS:n taajuudelta. Koneet tulivat alkumatkan lennonjohdon alaisuudessa ja hieman ennen varatun alueen rajaa ne luovutettiin taistelunjohdolle. Ensin osaston johtokone suoritti tarkastuksen, että kaikki koneet olivat varmasti oikealla jaksolla: "Steel 1, check." Tämän jokainen kone sitten kuittasi omalla numerollaan: "2.", "3." jne. Sitten osaston johtaja otti yhteyttä taistelunjohtoon: "Cowboy, Steel 1 as fragged, maintaining flight level 320." Nyt alkoi taistelunjohtajan varsinainen urakka. Koneille luettiin käytettävät alueet rajoituksineen ja suoritettiin muutkin tarpeelliset toimenpiteet. Kun kumpikin osasto ja tstj olivat valmiita taisteluun käski etukäteen määritetty taho sen alkaneeksi. Taistelunjohtaja johti/tuki lento-osastoa sovitun mukaisesti sen tehtävässä. Hieman ennen paluuvaihetta tstj soitti lennonjohtoon pyytäen koneille paluuselvitykset. Koneiden pyytäessä paluuta porrasti taistelunjohtaja ne tarvittavalle etäisyydelle (tavallisesti 10 NM osastojen välillä), antoi paluuselvitykset (esim.: "Steel 1, cleared to PIR via PRE as four-ship in a block between flight level 250 and 270.") Lennonjohdon kanssa sovitusta paikasta luovutettiin osasto sitten lennonjohdolle: "Steel 1, contact Tampere radar on 127.1." Osastojen poistuttua alueelta peruttiin aluevaraus lennonjohdosta. Tämän jälkeen suljettiin positio ja tehtävä oli ohi - läpikäynti tosin suoritettiin tavallisesti koneiden laskeuduttua puhelimitse. Tavallisesti päivän aikana lennetään kolme lentokierrosta, joskus johtamisia taisi tulla kolme päivässä, joskus ei yhtään. Muu aika kuluikin sitten urheillessa (esim. VMTK:n lenkki, 12 lenkkiä=kuntoisuusloma), taistelunjohtoasioita opiskellessa, televisiota katsellessa yms. Päivä loppui tavallisesti klo 15.30, normaalit 8 h työpäivät siis...
Kaksiviikkoinen taktinen kurssi Tikkakoskella toi meidät viisi taistelunjohtovarusmiestä taas yhteen opettelemaan sodan ajan tehtäväämme. Kavereita oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja uskokaa tai älkää oli pingispöytä ahkerassa käytössä... Sairaudet tosin kaatoivat miehiä pois pelistä ennen aikojaan, Laukkanen vietti toisen viikon pitkälti varuskuntasairaalassa ja sinne Ristaniemikin päätyi. Itsekin oksensin kerran, mutta viikonloppuvapaan siintäessä näköpiirissä tulkitsin olon olevan riittävän hyvän veksin ulkopuolella pysyttelemiseksi. Kaksiviikkoinen (viikonloppuvapaineen..) oli mukava päättää lentoon Helsinki-Vantaalle Finncommin ATR:llä.
Toukokuun mielenkiintoisin tapaus oli ehdottomasti kaksiviikkoinen ADEX-harjoitus. Pirkkalan päässä olivat tanskalaiset F-16-hävittäjillään ja ranskalaiset Mirage 2000-koneillaan. Paikalla myös kaksi ranskalaista ja kaksi brittiläistä taistelunjohtajaa. Noista viikoista lisää myöhemmin ;)
Tälle välille osuivat myös kaksipäiväiset pääsykokeet Maanpuolustuskorkeakouluun ja merikapteenilinjalle Satakunnan AMK:hon - lentäminen on siis yhä se ykkösvaihtoehto. Katsotaan miten käy!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)