Palokoulutusta Upinniemessä

Moi,

syyslomaviikko on nyt takana ja tuloksia TFHS:n testeistä odotellaan.. Käynti Helsingborgissa sujui oikein hyvin, menolento AY661 Kööpenhaminaan ja sieltä Swebusexpressin bussilla Helsingborgiin. Bussi ajoi Öresundin pitkän sillan yli Malmöhön ja sieltä sitten HBGiin. Yöt nukuin hotelli Linneassa Prästgatanin varrella aivan keskustassa. Kaupunki oli kivan oloinen, ei mitenkään iso, mutta ei aivan pienikään. Vanhaa kaupunkia suurimmaksi osaksi. Keskiviikkona tuli mieleen, että voisi käväistä myös Tanskan puolella Helsingörissä. Ei muuta, kun lippu lauttaan (esim. Scandlinesin alukset lähtevät 20-30 min. välein ja matka kestää 20 min); edestakainen maksa matkoi euroissa hieman päälle 5. Helsingöristä sai jotenkin Helsingborgiakin pienemmän kaupungin vaikutelman. Torstaina olikin sitten itse testit, joissa meni n. 6 h. Niiden jälkeen oli pakko mennä pariksi tunniksi hotelliin nukkumaan... Perjantaina lähtö kohti kotia. Ensin klo 10.50 bussilla sateiseen Kööpenhaminaan, hetki oleskelua keskustassa ja lopulta kentälle odottelemaan Finnairin lentoa AY668 Helsinkiin. Matkan aikana pääsin istumaan ohjaamoon, jossa sitten olinkin koko lähestymisen ajan. Ehdottomasti paras paikka... Keli oli pilvinen ja vielä 2000 jalassa tuuli puuskainen, 40 kt. Kiitotie tuli vasta lähellä minimiä näkyviin pilvien seasta, katosi taas (->tulisiko ylösveto...), mutta tuli uudelleen näkyviin juuri ennen ylösvetopäätöstä.

Maanantaiksi ei tarvinnutkaan matkata Raumalle, vaan edessä oli palokoulutuksen 1. päivä Upinniemessä. Aluksi hieman teoriaa, mutta jo ennen lounasta varusteet niskaan (haalarit, saappaat, huppu, kypärä ja hanskat) ja sammuttelemaan pieniä paloja peitteillä ja jauhe- sekä hiilidioksidisammuttimilla. Lounas Upinniemen sotilaskodissa (siellä voi mm. tilata pizzan, hmm...) ja takaisin sammuttelemaan. Iltapäivällä vuorossa vesi ja vaahto. Vedellä sammutettaessa yksi toimi sammuttajana, toinen tuki häntä aivan selän takana, yksi oli pumpulla ja loput letkumiehinä. Illalla lentistä isän työpaikan porukan kanssa.

Tiistaina taas Upinniemeen. Vuorossa savusukelluspäivä. Aamulla käytiin laitteet sekä teoria läpi ja lounaan jälkeen oli vuorossa reittisukellus. Laivaa kuvastavaan tilaan sytytettiin palo ja savun sekä kuumuuden seassa piti sukeltaa ennaltamäärätty reitti läpi. Välillä aikamoista hapuilua, kun mitään ei nähnyt, ovia ja portteja piti avata ja sulkea, portaita ja tikkaita kiivetä jne.. Mielenkiintoista oli! Päivä päättyi pelastussukellukseen, jossa samasta "laivasta" piti ensin sammuttaa konehuoneen tulipalo (sammutuspari) ja sen sammuttua kahden pelastusparin pelastaa kaksi ihmistä hyttikäytävältä/hyteistä. Saimme kummatkin ulos :)

Täksi päiväksi piti tulla Raumalle, mutta päivä olikin koko SAMK:n liikuntapäivä (mistä saimme kiitos vaan tietää tänään). Vapaavalintainen liikunta tuntui täysin turhalta, sen olisi voinut tehdä kotonakin... Ja kun vielä huomenna pitäisi mennä Tampereelle, oli todella järkevää tulla Raumalle vain nukkumaan kahdeksi yöksi.

Ruori yli-oikealle

Heti aamusta tuli tieto, että lukujärjestys päivän osalta meni täysin uusiksi. Koululaiva oli vihdoinkin merikapteenilinjan käytettävissä ja tätä harvinaista herkkua ei voinut tavalliset tunnit estää. Kuten ehkäpä olen jo aiemmin kertonut, on luokka jaettu kahteen ryhmään, jotta asiat saataisiin päihimme perusteellisemmin ja yksilöopetukseenkin olisi mahdollisuuksia. Pitäähän jokaisen valmistuvan osalta olla varma siitä, että hän kykenee paperiensa mukaiseen tehtäävän. Ryhmä, johon kuulun, sai käskyn olla laivalla klo 12.00. Sitä ennen opiskelisimme hydrauliikkaa ja voimakonetekniikkaa. Aamu kuluikin kohtalaisen nopeasti, lounaaksi kanastroganoffia (hmm..) ja sitten laivalle. Nyt valmistuvan kipparikurssin oppilaat toimivat vuorotellen päällikköinä, kun taas me aloittelijat vuorottelimme ruorissa ja konehuoneessa. Totta kai köysien kanssa toimiminen oli meidän hommamme laiturista lähtiessä ja laituriin tullessa. Ennen lähtöä meille pidettiin konepäällikön toimesta aluksen pikaesittely.

Harjoituksen aikana suoritettiin useita laituriintuloja. Hyvä suoritus vaatii saumatonta yhteistyötä ja hyviä käskyjä siltä, joka laituriintulosta vastaa. Tässä tapauksessa päälliköltä. Päällikkö oli sillan (jos nyt tämän koululaivan tapauksessa sillasta voi puhua) vasemmassa reunassa johtamassa operaatiota seuraten laiturin ja aluksen väliä. Tarvittaessa "perämies" piti vahtia oikealla siivellä. Ruorimies ja koneenkäyttäjä ("perämies") toimivat päällikön käskyjen mukaan. "Kone kakskymmentä eteen." "Ruori yli-oikealle." Kaikki komennot toistetaan sekaannusten välttämiseksi. Ruorimiehelle voi periaatteessa tulla kahdenlaisia käskyjä; joko annetaan suoraan asteluku, jolle käännytään ja se pidetään tai sitten annetaan peräsimen lapakulma, millä käännös halutaan tehtävän. Ruorin keskittäminen käsketään tällöin erikseen. "Ruori viistoista oikealle." "Viistoista oikealle." "Ruori keskelle, säilytä suunta." "Keskelle, säilytetään kaks-viis-nolla."

Oli kiva nähdä, miten tuo homma sujuu hieman isomman aluksen kanssa ja olla itsekin mukana tekemässä. Nooo, vielä jännittävämmäksi homma muuttuu, kun alukselle laitetaan pituutta lisää yli sata metriä :) Katsotaan, pääseekö seuraavaksi katselemaan Nordlandian sillalta vastaavaa kuviota, vai onko edessä vaihto laituriintuloista laskeutumisiin. Öitä!

Kuvia Raumalta

Huone



Pelastusveneharjoittelua


Pelastusveneharjoittelua II


Vierailevia koululaivoja Ahvenanmaalta

Harjoittelupaikka ym.

Moi. Taas on aikaa kulunut liikaa edellisestä blogikirjoituksesta. Tänään meillä oli tavallista reilusti pidempi koulupäivä. Varsinaisen päivän jälkeen oli vielä terveystentti ja siihen liittyvä käytännön harjoitus koululaivalla, tosin sen ollessa kiinni laiturissa. Harjoitukseen kuului erilaisissa onnettomuustilanteissa ensiavun antaminen. Koulupäivään kuului myös merikapteeni Jaakko Varimaan luento 'Sukellusvene sumussa', jossa hän kertoi vuonna 1963 sattuneesta törmäyksestä neuvostoliittolaisen K-33 Hotel-sukellusveneen ja suomalaisen rahtialuksen, m/s Finnclipperin törmäyksestä. Luennosta teki mielenkiintoisen myös se, että kapteeni Varimaa oli itse ollut Finnclipperillä tuolloin toisena perämiehenä. Tarttuipa matkaan myös hänen kirjoittama kirja tapauksesta.

Sain myös kuulla, että harjoittelulaivani keväällä tulee mitä luultavimmin olemaan Eckerö Linen m/s Nordlandia. Tämä oli hyvä uutinen, matkustajalaivat kiinnostavat kuitenkin ehkäpä muita enemmän, laiva liikennöi Helsingistä ja vuorottelu on 2vko/2vko.

Etihad Airwaysin haku liikahti myöskin eteenpäin: testit valinnan mukaan helmikuussa Lontoossa tai maaliskuussa Frankfurtissa.

Huomenna edessä normaali klo 8 alkava koulupäivä. Tänään edessä vielä mestareiden liigan futismatsi...