Hätämajoitus ja muuta mukavaa

Maanantaina olikin taas tiukka paluu arkeen loman jälkeen. Herätys tuttun tapaan klo 6. Aamusta oli hätämajoituksentekokoulutusta (tulevaa yötä varten) ja sitten lähdettiinkin jo marssille. Päivässä marssittiin 25 km, pääosin metsässä ja suolla. Yöksi rakennettiin hätämajoitus 2x koska ensimmäisten tultua valmiiksi havaittiin vihollistoimintaa eikä paikalle voinut jäädä. Majoitus rakennetaan kepeista ja sadeviitoista 2 hlölle. Nukkumaan klo 12, herätys klo 3.30. Välissä tosin kiertoparivartio. Yöllä alkoi myös kova sade, eivätkä majoitukset tietenkään kuivina pysyneet... Aika ryytynyttä porukkaa. Aamupala sateessa ja marssi kasarmille 5 km. Levosta ei tietoakaan, nopea suihku, 2h oppitunteja, rättisulkeiset jne. Illalla sotkuun. Sain myös kuulla valinnastani johtokeskus-aukkiin =)

Korpo =)

Jos metsään haluat mennä nyt

Turhauttavan veksiviikon jälkeen oli maanantaina aika pakata kamppeet ja suunnata kohti EK:n (esikuntakomppanian) maastoa. Maanantain lounaalla ruokalassa upseerikokelas Orava sekä alikersantti Luoto tulivat ilmoittamaan minulle, että toimisin joukkueen vanhimpana koko metsäreissun ajan. Nooo, aluksi en edes tajunnut, miten vastuullisesta hommasta oli kyse, mutta se selvisi pikku hiljaa kun Orava kertoi minulle tarkemmin tulevasta tehtävästä sekä valtuuksista / käskyvallasta ("täysin samat, kuin minullakin"). Oli siis odotettavissa mielenkiintoinen koulutustarkastusviikko kaikin puolin. Maanantaina poljimme siis EK:n maastoon täpärit selässä sekä rk kaulalla. Ohjelmassa oli ensimmäisenä telttojen pystytys, teltoissa nukuttiin tuvittain. Joukkueet on jaettu kolmeen tupaan (tupa = ryhmä). Käskin jokaisen ryhmän valita joukostaan teltan vanhimman, joka vastaisi teltoistaan, toimisi ryhmänjohtajana jne. Onneksi tähän tehtävään valittiin hyvät kaverit, helpotti nimittäin omaa urakkaani suunnattomasti. Propsit Ristaniemelle, Parkkiselle ja Piiloselle ;) Maanantaina oli ohjelmassa vielä johtajatehtävärata, jonka jokainen taistelija kävi lävitse. Radalla oli neljä rastia, joissa testattiin erilaisissa johtotilanteissa porukan taitoa. Rasteina olivat sissiteltan pystytys, joukkueen motivointi (sota-aika, edellinen jj kuollut ja homma piti saada toimimaan), toiminta päivystäjänä kun lntstm saapuu lomilta humalassa ja uhkaavasti käyttäytyvänä sekä joukkueen johtaminen puolustustaisteluun aikataulua kiirehtien (juuri pystytetyt teltat purkuun, lepoon luvattu joukkue liikkeelle saman tien jne.). Rastit olivat siis teoreettisia, puheet pidettiin puille tjsp. Illalla sitten vein joukkueen saunomishalukkaat läheiseen rantasaunaan. Klo 21.45 joukkueiden piti olla tst-varustuksessa viisirivissä parkkipaikalla, viides joukkue oli ainoa joukkue ajallaan =) Joukkueen vanhimpana tehtävääni kuului myös vahvuuden kerääminen. Vahvuuden piti olla kerättynä heti aamusta, sekä ennen tuota iltapuhuttelua. Homma toimi nimenhuudolla. Telttojen vanhimmat toimittivat puolestaan kipinälistat minulle, jotka vein vartio-au:n telttaan. Illalla nukkumaan, ja herätys omalta osaltani klo 2 tunnin kipinävuoroon. Vuoro oli koko metsäreissun ainut minulla, muuten sain nukkua joka yö =)

Tiistai valkeni aurinkoisena, herätys klo 6 (mulla jo 5.50) , vahvuuden kerääminen ja joukkue aamupalalle. Aamupalan jälkeen vuorossa oli suunnistus 5 km:n radalla. Suunnistus suoritettiin yksitellen, ja omalta kohdaltani se sujui ihan ok. Iltapäivällä sulkeistesti, muuten päivä oli melko leppoisa. Lisäksi joukkueenjohtajamme vänrikki Lehto kävi haastattelemassa porukat yksitellen. Juttelin myöskin 6. joukkueen johtajan kersantti Mattilan kanssa pitkään JOKE-linjasta.

Keskiviikkona olikin luvassa melkoinen sählinki, onneksi joukkue teki parhaansa ja olimme kaikesta huolimatta ajoissa koko ajan. Aamulla siirtyminen ampumaradalle piti aloittaa jo klo 6.10. Määräsin herätyksen klo 5.40 (itsehän heräsin jo klo 5.30 =p). Siirtyminen ampumaradalle aloitettiin klo 6.10 kuten pitikin ja perillä olimme hieman ennen klo 6.30, jolloin piti aloittaa aamupala. No, ruokaa ei tietenkään näkynyt missään. Koska meidän piti ampua päivän ensimmäisenä joukkueena tehtäviimme kuului ampumaradan valmistelu. Kaiken piti olla valmiina jo 7.20 (aamupala syöty, taulut pystytetty, puomit laskettu, lippu nostettu, ampujat asetarkastusmuodossa ase purettuna...), mutta aamupalaa ei edelleenkään näkynyt. Klo 6.45 käskin Ristaniemen ottamaan kymmenen taistelijaa ja laittamaan 30 taulua paikoilleen sekä käskin kahden taistelijan laskea puomit ja nostaa lipun. Homma pelasi hyvin. Ruoka saapui vasta hieman klo 6.50 jälkeen ja alkoi olla jo kiire. 37 ihmistä syömässä, linjasto piti pystyttää ja vieläpä pysyä aikataulussa. Huusin tiukkoja aikamääreitä, ja uskomatonta kyllä kaikki olivat syöneet ja valmiina siirtymään ampumapaikoille, kun eteen kaartaa pakettiauto. "Henkilökunnan ammunnat alkavat klo 8, te ette ammu vielä". Kaikki kiire siis aivan turhaan. No, onneksi tämän ilmoittanut upseerikokelas sentään kehui joukkueen toimintaa ja asennetta. Ajoissa aivan älyttömistä aikamääreistä ja ruoan myöhästymisestä huolimatta. Aamupäivällä suoritimme sitten teoriakokeen ja viestikokeen. Viestikokeessa piti laittaa LV217-pataljoonaradio käyttökuntoon, yhdistää se M90 sanomalaitteeseen, johon piti myös tehdä oikeat asetukset, lähettää viesti jo valmiina olevaan sanomalaitteeseen sekä purkaa oma laitteisto. Koe suoritettiin pareittain. Ristaniemen kanssa homma pelasi mainiosti, meillä jäi annetusta 5 minuutista vielä 20 s jäljelle, suurin osa ei saanut edes viestiä lähtemään... Iltapäivällä pääsin viimein ampumaan ATT:n (ampumataitotesti), josta tuloksena 10/12 - eli kuntoisuusloma ja kultainen ampujamerkki jäivät osuman päähän. Anyway, omaan tavoitteeseen pääsin, en ole intin ammunnoissa koskaan ollut parhaita ampujia ja hopeinen merkki oli tavoitteenani. Henkilökunnan ammunnoista johtuen koko päivän aikataulu oli meidän ja 6. joukkueen osalta sekaisin. Sunnarin (6. joukkueen vanhin) kanssa puhuessa kumpikin päätti hieman moittia järjestelyjä tältä osin. Niiiin... Kolmas ampumaosasto, jossa itse ammuin pääsi syömään päivällistä n. klo 18.10 ampumaradalla (aikataulun mukaan se olisi ollut klo 16.30 teltoilla). Söin osaston / 5. ja 6. joukkueen viimeisenä ja yllätys yllätys - ruoasta oli jäljellä minulle tasan kaksi perunaa. Great. Sitten pyöräily kiireellä teltoille, aikataulun mukaan iltapalan olisi pitänyt olla klo 18.30, mutta eipähän meillä ollut ruokaa tuotu. Muille joukkueille oli. Onnistuimme Sunnarin kanssa järjestämään meille kuitenkin muiden joukkueiden ylijäämäruokaa, ja pieni pussillinen kylmiä grillimakkaroita oli käytettävissämme... Sitten kiirellä saunaan (saunavuoro 20.25-20.55) ja takaisin teltoille, jonne iltapalamme olikin lopulta ilmestynyt... Päivästä jäi hieman sählingin maku, mutta vitonen pysyi annetuissa ajoissa ja asenne oli edelleen hyvä.

Torstai, viimeinen päivä metsässä. Aamulla TST-rata (pareittain, lähetin tehtävä, suojeluvaroitus- ja hälytys, KES-ampumakuntoon, ampuminen ja käyttökuntoon, taistelijaparin tuli ja liike). Homma meni ihan ok, paitsi kaasunaamarin kanssa mulla kesti hieman liian kauan... Iltapäivällä ASE-rata (lippaan täyttö, tyhjälaukaus, häiriön poisto, aseen purku ja kokoaminen, miinan asentaminen, suojavahvuuksien ilmoittaminen sekä hyvän poteron tunnusten laittaminen tärkeysjärjestykseen (lähes kukaan ei osannut... ei menny jotenkin ihan järjellä ajatellen tuo tehtävä).

Illalla sitten tavaroiden purku (5. joukkue ajoissa, jouduttiin sitten purkamaan 4 ylimääräistä telttaa ja siivoilemaan aluetta, kun kaikki muut eivät olleet yhtä ajoissa) ja pyörällä yksikköön. Kalustohuolto ja asetarkastus. Jouduin vielä huolehtimaan asetarkastusmuodon valmiiksi, tekemään ilmoituksen tarkastajalle, viemään porukat iltavahvuuslaskentaan... Hommaa riitti, ja kelloa piti tuijottaa aktiivisesti. Iltavahvarin jälkeen vielä RUK-luokkaan antamaan arviot kavereista ("Suostuisitko toimimaan kys. henkilön alaisuudessa kuolemanvaarassa taistelutilanteessa?" ja arvostelu 1-9. Yksi 1 ja yksi 9 pakko antaa). Monet kaverit kertoivat antaneensa jälkikäteen mulle 9, joten hyvään saumaan sattui tuo joukkueen vanhimman homma... =D upseerikokelas ja alikersantit olivat myös ilmeisen tyytyväisiä toimintaani. Väsyneenä ja onnellisena nukkumaan pehmeään sänkyyn kasarmilla...

Perjantaina urheilupäivä, juoksin lenkin ja pelasin korista. Elin myös koko päivän jännityksessä, pääsenkö lomille vai en. Huhuja Lohtaja-marssin rästimisestä liikkui enemmän kuin tarpeeksi, ja hengähdinkin vasta bussissa matkalla kohti Jyväskylää... Edessä vielä viimeinen viikko p-kautta, jonka jälkeen uusiin haasteisiin =)

No eihän se taaskaan kovin vahvasti mennyt...

...on hyvin usein kuultu lause iltavahvuuslaskennassa. Sitten liidetään takaisin tupiin. Viime viikko ei menny omalta kohdalta vahvasti. Valaloman päätyttyä menin tiistaiaamuna varuskuntasairaalaan kovan kurkkukivun vuoksi. Noo, lääkäri totesi silmätulehduksen kaiken muun lisäksi ja määräsi sitten osastolle. Siellä viihdyinkin sitten pe aamuun asti, joten Lohtajan ampumaleiri jäi osaltani väliin. Viikonloppuna oli hieman rennompi meininki, pe iltana tilattiin pizzaa, katseltiin leffoja jne. Maanantaina edessä johtajatehtävärata, mut nimettiin joukkueen vanhimmaksi, joten pitää vastata siitä, että porukat on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, oikeassa varustuksessa... Kaikki on mun käskyvallan alla to iltaan =p

nukkumaan poistu!

Ottakaa valantekoasento

Nyt on sitten sotilasvala vannottu ja alokasaika kaukana menneisyydessä..
Onhan se hienoa olla lentosotamies =) Viime viikko huipentui eilen
lauantaina, 11.8.2007 Kyyjärvellä pidettyyn valatilaisuuteen, mutta paljon
muutakin ehti tapahtua.

Lomilta palattiin sunnuntaina komeasti pendolinon ykkösluokassa.
Paikkalipun mukaista vaunua ei junassa ollut, ja konduktööri käskikin
sitten siirtymään ykkösluokkaan. Ei paha. Miten sitä jatkossa viitsiikään
matkustaa tavallisessa kakkosessa...?

Maanantaina olikin heti paluu arkeen. Aamureippailu aukin etupihalla
(aamureippailut kuuluvat aina nk. Y-päiviin, eli yleissotilaallisiin
päiviin). Päivä täynnä sulkeisia ja liikunnallisia harjoituksia - myöskin
rentoutumisharjoitus, jossa loikoiltiin liikuntasalin lattialla enemmän
tai vähemmän nukuksissa kuunnellen rauhoittavan musiikin säestävää
puhetta: "Olet kesäisellä niityllä, linnut visertävät kauniisti..."
Tiistai sujuikin samaan tyyliin. Tosin ilman rentoutumisharjoitusta =P

Keskiviikkona olikin 13 km marssi Luonetjärven ympäri. Tetsarit
(taisteluvyö) selässä matkaan, matkan aikana tuli hyökkäyksiä, piti
ruokailla taistelutilanteessa jne. Pahin homma oli kuitenkin
suojeluvaroitus ja -hälytys. Varoituksen tullessa laitetaan kaasunaamari
käyttövalmiiksi pussiin tetsarin hihnaan kiinni, josta se on nopeasti
otettavissa. Sadeviitta levitetään tetsarin hihnojen väliin. Kenttäpullon
korkki vaihdetaan naamarin kanssa yhteensopivaksi. Ja hanskat käteen.
Hälytyksen tullessa naamari pitää saada kasvoille tiiviisti kymmenessä
sekunnissa. Tämän jälkeen viitta päälle - ei mikään maailman mukavin asu
päälle 25 helteessä. Ja kun vielä tuo asu päällä piti juosta kohtuullisen
pitkä matka... Illalla sitten maastoruokailu.

Torstaina valmistelua valaa varten, mm. komppaniasulkeiset 1K:n
(miehistökasarmin) edessä. Ylil. Suihkonen johti sulkeisia ja
ohimarssiharjoituksia. Piti myöskin pakata seuraavan viikon Lohtajan
ampumaleiriä ajatellen. Perjantaina klo 12.30 siirtyminen Kyyjärvelle,
jossa teltat pystyyn ja valaharjoittelua. Yöllä vartiovuorot, omalle
kohdalle sattui loistavasti klo 22-23 parivartio soppatykkien luona. Eli
nukkumaan pystyi ihan kunnolla.

Lauantaina itse vala. Herätys klo 6, teltat kasaan ja valmistautumaan.
Vala alkoi seppeleenlaskulla läheisellä hautausmaalla sankarihaudoilla.
Tämän jälkeen siirtyminen urheilukentälle, jossa itse valahappening.
Sitten ohimarssi - ja Hornet-parin ylilento. Paluu kentälle, rk:t
kuljetuslaatikoihin ja valalomalle! Tosin ensin syömään perinteistä
inttisafkaa, hernekeittoa. Valapäivä oli oikein mukava, kaikki sujui hyvin
- marssiessa tosin askelpituus oli melkoisen lyhyt, ainakin meillä
loppupäässä. Ruodut pysyivät kuitenkin hyvin järjestyksessä. Jalat kyllä
ehtivät väsyä melkoisesti kaiken seisoskelun ja marssimisen johdossa,
pääasiassa seisottiin levossa, mutta "lepo on liikkumaton olotila, vain
silmät saavat pyöriä..."

-lentosotamies

Lomilla

Hej på dej!

Kahden viikon jälkeen olikin korkea aika päästä kotiin... Mennyt viikko
oli jopa edellistä tiukempi, myöhäisin herätys (1 kpl) klo 6.00.

Maanantaina herätys klo 5.30, aamupalalle, jonka jälkeen rastikoulutusta
viestijutuista (esim. kenttäradion käytöstä). Tämän jälkeen poljettiin
ampumaradalle, jossa maastolounas. Sitten takaisin yksikköön, jossa lisää
rastikoulutusta ampumisesta sekä ensiavusta. Opeteltiin myös
väliaikaispaarien tekoa takeista ja taisteluvöistä. Iltapäivällä sitte
meidän porukka ampumaan. Joukkueet toimivat eri päivinä (ampuma-,
taistelu-, yl-sot-) pareina. Me, eli 5. joukkue ollaan 6. pari. A-päivinä
joukkueet on jaettu kolmeen osastoon, jotka ovat vuorotellen eri
vaiheissa. Meillä siis tuo ampumavaihe viimeisenä. Sateista oli, mutta
ihan hauskaa tuo ampuminen on... Ampumisen tylsin vaihe on juosta
edestakaisin ampumapaikan ja taulujen väliä, itse kun vielä olen aika
lähellä tuota kauimmaista ampumapaikkaa, joten juoksumatkaa tulee melko
lailla lisää lähimpään paikkaan verrattuna... Anyway, jos ylil. Kukkonen
ei ole tyytyväinen meidän juoksuvauhtiin, komento käy takaisin
lähtöpaikalle ja sitten uudestaan. Onneks ei olla jouduttu kovin usein
tuota tekemään. Samalla on kiva katsella, kun ylil. ajelee välin
polkupyörällä tai autolla...

Tiistaina herätys 5.30, ja samantapainen ohjelma kuin ma. Viestikoulutus
oli kelan vetoa, sää myrskyinen. Yhteys saatiin kuitenkin vedettyä kahden
kenttäpuhelimen välille, etäisyyttä jonkin verran. Tien alitus ja
ylityskin mahtui mukaan. Asenne hyvä, ja homma pelasi kelistä huolimatta.

Keskiviikko olikin sitten suunniteltu hieman vapaammaksi päiväksi, mutta
arvasihan sen kuinka tulee käymään. Vapaa-aika supistui noin 20 min.
sodessa käyntiin. Päivä alkoi sulkeisilla, harjoiteltiin valaa varten.
Vettä satoi taas ihan mukavasti. Polkupyöräsulkeiset olivatkin varsin
mielenkiintoiset. Kadetti Pajula ei ole ollenkaan perinteisen upseerin
tyylinen kaveri, jutut ovat melkoisen lennokkaita ja kukaan ei pysty
olemaan nauramatta niille muodossa seistessä. Kadetti käski joukkueemme
varajohtajan upseerikokelas Oravan sekä kahden 6. joukkueen alikersantin
toimia käskyjensä mukaan esimerkkinä meille. Siinä me sitten katselimme,
kun kadetti juoksutti heitä polkupyörien kanssa. Heidän ollessa rivissä
kadetti antoi käskyn "Oikealle poistu!", mutta osoitti samalla
vastakkaiseen suuntaan. Upseerikokelas oli lähdössä oikealle, mutta
alikersanttien lähdettyä vastakkaiseen suuntaan upseerikokelas kääntyi
perään. Väärin meni ja seuraavaksi kadetti käskikin "Taakse poistu" -
suoraan yli maiharien (tai siis nahkavarsikenkien..) ulottuvaan suureen
lätäkköön. Sielläpä sitten juoksivat jonkin aikaa. Me nauroimme, ja kohta
juoksimme samaa lätäkköä edestakaisin itse =) Ei ollu hirveän kuivat
housut tuon jälkeen. "Lopuksi" olikin sitten urheilua, kävelyä, korista,
sählyä ja kuntosalia. Tämän jälkeen piti alkaa vapaa-ajan - mutta - meillä
olisi seuraavan päivänä edessä lähtö metsään, joten 20 min aikaa käydä
sodessa, jonka jälkeen asehuolto, -tarkastus, sissiteltan keppien veisto
ja tetsarien pakkaus. Pääsimme nukkumaan n. klo 23.10, eli 1 h 10 min
hiljaisuuden jälkeen. Nooo, seuraavana aamuna herätys olikin vasta...

...klo 5.15. Torstai valkeni onneksi aurinkoisena, sateesta ei ollut
tietoakaan kun marssimme täyspakkaukset selässä kohti
taistelukoulutusaluetta. Btw, painoa siis selässä vajaat 40 kg.
Sissiteltat pikaisesti pystyyn ja harjoituksiin. Asemaralli oli melkoista
ja sitä kesti aina kolmeen saakka. Kaverit aika ryytyneitä tuon jälkeen.
Kyllähän sinne asemiin meni kevyestikin, mutta ne vara-asemat... Hirmuinen
aukea välissä, ja aukeiden ylihän mennään ryömimällä. Ja kouluttajat
huutavat: "Liian hidasta!", "Liian pystyssä"... Iltapäivällä sitten hieman
hyökkäysvoittoisempaa. Käsikranaattiharjoittelua, taisteluhaudan
vyöryttämistä, taisteluparin etenemistä, tunnustelijan toimintaa,
ryhmähyökkäyksiä sekä lähitaistelukoulutusta (piti todella ärsyttävä spol,
tuntui itse arvostavan alikersantin natsansa hieman liian korkealle...)
Sitten tulikin jo ilta, ja oli aika mennä nukkumaan. Hälytyksiä ja huutoja
tuli kuitenkin vähän väliä, joten paljon ei nukuttu. Hämärää toimintaa
harrastivat oman joukkueemme johtaja, sekä 6. joukkueen johtaja kersantti
Mattila. Heräsin joskus kolmea ennen, ja menin parin kaverin kanssa ulos.
Tällöin tulee auto kovaa vauhtia (kukaan lähivartija, kipinämikko ei toimi
mitenkään, joten me päätettiin tehdä jotain). Juoksin kaverin kanssa auton
eteen, pysähtymismerkki ja sitä tehostetiin rynnäkkökiväärin piiput kohti
etuikkunaa. No, autohan pysähtyi. Toinen kaveri tähtäsi lasia, kun juoksin
kuljettajan oven viereen. Ovi avautui, tunnussanaan vastattiin oikein ja
auto sai jatkaa matkaa. Tämän jälkeen olikin poteroparivartion vuoro.
Vuoron pituus tunti. Nooo, n. 30 min. vartiossa olon jälkeen alkaa edestä
näkyä liikettä. Kaksi siviileihin pukeutunutta miestä lähestyy... Huudan
tunnussanan alkuosan. Ei vastausta. Uusi yritys. Ei vastausta. "Seis!"
kaverit eivät pysähdy. "Seis! Olette tähtäimessä!" Kaverit pysähtyvät.
"Kädet näkyviin! Pitäkää kädet näkyvissä kämmenpuoli tänne päin!"
"Vasemman puoleinen, astu kaksi askelta vasemmalle - hitaasti!" "Mene
maahan makaamaan, pidä kädet näkyvissä - ja hitaasti!!! Kädet näkyvissä,
aseta ne levälleen maahan kämmenpuoli ylöspäin!" Sama juttu toiselle
kaverille, nuorempi vahdeista painuu tekemään ruumiintarkastusta. Itse
tähtään kavereita rynnäkkökiväärillä. Nuoremman tehdessä tarkastusta
vasemmanpuoleinen henkilö tarttuu yllättäen hänen aseeseensa, "Laukaus!
Laukaus!" ja vasemmanpuoleinen henkilö vajoaa maahan. Kummatkin kaverit
nousevat ylös. "Loistavasti toimittu", vänrikki Lehto kommentoi.

Perjantaina heräämme hälytykseen. Kellonaikaa en tiedä. Hälytyksen mentyä
ohi tulee kommentti vartion toimivuudesta. Lehto ja Mattila olivat
kuulemma yön aikana ryömineet leirin läpi, tappaneet kaksi vartijaa
(poterovartion takaapäin) sekä tehneet tielle suuren liekin vartijoiden
toimimatta. Yhdessä vaiheessa toiminta oli kuulemma pysähtynyt toisen
kuolemaan... =) Päivällä sitten taisteluharjoitus, ja lopulta the taistelu
5. ja 6. välillä. Tasapeli. Räjähdykset ja paukkupatruunat tekivät
harjoituksesta melkoisen mielenkiintoisen. Vauhtia riitti, ja homma oli
sekavaa kuten kuvitella saattaa. Iltapäivällä aseiden puhdistus,
varustehuolto, henk.koht. huolto, päivällinen ja - LOMILLE!!!