Lämmönnousua

Eli hieman huono on olo ollut viime päivinä, eiköhän se tästä taas parempaan päin ole menossa. Eckerö Line Nordlandia on siis tuleva harjoittelualus. Meitä lähtee sinne Merikapteeni 1-luokalta neljä henkilöä eli lisäkseni Tuomo, Pyry ja Tomi. Töissä aluksella ollaan kaksi viikkoa kerrallaan, jonka jälkeen on kahden viikon vapaa. Pieniä huhuja vanhemmilta opiskelijoilta on kuulunut, että illat Helsingin päässä ovat täysin vapaat - eli kunhan aamulla on ajoissa takaisin laivalla voi vaikka nukkua kotona. Riippuukin siis täysin työpäivän aloitusajasta, että kannattaako nukkua kotona vaiko laivalla. Eckerö Line kutsui meidät neljä myös tutustumaan laivaan Tallinnan-risteilylle 9.12. Mielestäni mukava juttu, olemme ainoita jotka tällaisen kutsun omalta harjoittelupaikaltaan saivat.

Palokoulutusta Upinniemessä

Moi,

syyslomaviikko on nyt takana ja tuloksia TFHS:n testeistä odotellaan.. Käynti Helsingborgissa sujui oikein hyvin, menolento AY661 Kööpenhaminaan ja sieltä Swebusexpressin bussilla Helsingborgiin. Bussi ajoi Öresundin pitkän sillan yli Malmöhön ja sieltä sitten HBGiin. Yöt nukuin hotelli Linneassa Prästgatanin varrella aivan keskustassa. Kaupunki oli kivan oloinen, ei mitenkään iso, mutta ei aivan pienikään. Vanhaa kaupunkia suurimmaksi osaksi. Keskiviikkona tuli mieleen, että voisi käväistä myös Tanskan puolella Helsingörissä. Ei muuta, kun lippu lauttaan (esim. Scandlinesin alukset lähtevät 20-30 min. välein ja matka kestää 20 min); edestakainen maksa matkoi euroissa hieman päälle 5. Helsingöristä sai jotenkin Helsingborgiakin pienemmän kaupungin vaikutelman. Torstaina olikin sitten itse testit, joissa meni n. 6 h. Niiden jälkeen oli pakko mennä pariksi tunniksi hotelliin nukkumaan... Perjantaina lähtö kohti kotia. Ensin klo 10.50 bussilla sateiseen Kööpenhaminaan, hetki oleskelua keskustassa ja lopulta kentälle odottelemaan Finnairin lentoa AY668 Helsinkiin. Matkan aikana pääsin istumaan ohjaamoon, jossa sitten olinkin koko lähestymisen ajan. Ehdottomasti paras paikka... Keli oli pilvinen ja vielä 2000 jalassa tuuli puuskainen, 40 kt. Kiitotie tuli vasta lähellä minimiä näkyviin pilvien seasta, katosi taas (->tulisiko ylösveto...), mutta tuli uudelleen näkyviin juuri ennen ylösvetopäätöstä.

Maanantaiksi ei tarvinnutkaan matkata Raumalle, vaan edessä oli palokoulutuksen 1. päivä Upinniemessä. Aluksi hieman teoriaa, mutta jo ennen lounasta varusteet niskaan (haalarit, saappaat, huppu, kypärä ja hanskat) ja sammuttelemaan pieniä paloja peitteillä ja jauhe- sekä hiilidioksidisammuttimilla. Lounas Upinniemen sotilaskodissa (siellä voi mm. tilata pizzan, hmm...) ja takaisin sammuttelemaan. Iltapäivällä vuorossa vesi ja vaahto. Vedellä sammutettaessa yksi toimi sammuttajana, toinen tuki häntä aivan selän takana, yksi oli pumpulla ja loput letkumiehinä. Illalla lentistä isän työpaikan porukan kanssa.

Tiistaina taas Upinniemeen. Vuorossa savusukelluspäivä. Aamulla käytiin laitteet sekä teoria läpi ja lounaan jälkeen oli vuorossa reittisukellus. Laivaa kuvastavaan tilaan sytytettiin palo ja savun sekä kuumuuden seassa piti sukeltaa ennaltamäärätty reitti läpi. Välillä aikamoista hapuilua, kun mitään ei nähnyt, ovia ja portteja piti avata ja sulkea, portaita ja tikkaita kiivetä jne.. Mielenkiintoista oli! Päivä päättyi pelastussukellukseen, jossa samasta "laivasta" piti ensin sammuttaa konehuoneen tulipalo (sammutuspari) ja sen sammuttua kahden pelastusparin pelastaa kaksi ihmistä hyttikäytävältä/hyteistä. Saimme kummatkin ulos :)

Täksi päiväksi piti tulla Raumalle, mutta päivä olikin koko SAMK:n liikuntapäivä (mistä saimme kiitos vaan tietää tänään). Vapaavalintainen liikunta tuntui täysin turhalta, sen olisi voinut tehdä kotonakin... Ja kun vielä huomenna pitäisi mennä Tampereelle, oli todella järkevää tulla Raumalle vain nukkumaan kahdeksi yöksi.

Ruori yli-oikealle

Heti aamusta tuli tieto, että lukujärjestys päivän osalta meni täysin uusiksi. Koululaiva oli vihdoinkin merikapteenilinjan käytettävissä ja tätä harvinaista herkkua ei voinut tavalliset tunnit estää. Kuten ehkäpä olen jo aiemmin kertonut, on luokka jaettu kahteen ryhmään, jotta asiat saataisiin päihimme perusteellisemmin ja yksilöopetukseenkin olisi mahdollisuuksia. Pitäähän jokaisen valmistuvan osalta olla varma siitä, että hän kykenee paperiensa mukaiseen tehtäävän. Ryhmä, johon kuulun, sai käskyn olla laivalla klo 12.00. Sitä ennen opiskelisimme hydrauliikkaa ja voimakonetekniikkaa. Aamu kuluikin kohtalaisen nopeasti, lounaaksi kanastroganoffia (hmm..) ja sitten laivalle. Nyt valmistuvan kipparikurssin oppilaat toimivat vuorotellen päällikköinä, kun taas me aloittelijat vuorottelimme ruorissa ja konehuoneessa. Totta kai köysien kanssa toimiminen oli meidän hommamme laiturista lähtiessä ja laituriin tullessa. Ennen lähtöä meille pidettiin konepäällikön toimesta aluksen pikaesittely.

Harjoituksen aikana suoritettiin useita laituriintuloja. Hyvä suoritus vaatii saumatonta yhteistyötä ja hyviä käskyjä siltä, joka laituriintulosta vastaa. Tässä tapauksessa päälliköltä. Päällikkö oli sillan (jos nyt tämän koululaivan tapauksessa sillasta voi puhua) vasemmassa reunassa johtamassa operaatiota seuraten laiturin ja aluksen väliä. Tarvittaessa "perämies" piti vahtia oikealla siivellä. Ruorimies ja koneenkäyttäjä ("perämies") toimivat päällikön käskyjen mukaan. "Kone kakskymmentä eteen." "Ruori yli-oikealle." Kaikki komennot toistetaan sekaannusten välttämiseksi. Ruorimiehelle voi periaatteessa tulla kahdenlaisia käskyjä; joko annetaan suoraan asteluku, jolle käännytään ja se pidetään tai sitten annetaan peräsimen lapakulma, millä käännös halutaan tehtävän. Ruorin keskittäminen käsketään tällöin erikseen. "Ruori viistoista oikealle." "Viistoista oikealle." "Ruori keskelle, säilytä suunta." "Keskelle, säilytetään kaks-viis-nolla."

Oli kiva nähdä, miten tuo homma sujuu hieman isomman aluksen kanssa ja olla itsekin mukana tekemässä. Nooo, vielä jännittävämmäksi homma muuttuu, kun alukselle laitetaan pituutta lisää yli sata metriä :) Katsotaan, pääseekö seuraavaksi katselemaan Nordlandian sillalta vastaavaa kuviota, vai onko edessä vaihto laituriintuloista laskeutumisiin. Öitä!

Kuvia Raumalta

Huone



Pelastusveneharjoittelua


Pelastusveneharjoittelua II


Vierailevia koululaivoja Ahvenanmaalta

Harjoittelupaikka ym.

Moi. Taas on aikaa kulunut liikaa edellisestä blogikirjoituksesta. Tänään meillä oli tavallista reilusti pidempi koulupäivä. Varsinaisen päivän jälkeen oli vielä terveystentti ja siihen liittyvä käytännön harjoitus koululaivalla, tosin sen ollessa kiinni laiturissa. Harjoitukseen kuului erilaisissa onnettomuustilanteissa ensiavun antaminen. Koulupäivään kuului myös merikapteeni Jaakko Varimaan luento 'Sukellusvene sumussa', jossa hän kertoi vuonna 1963 sattuneesta törmäyksestä neuvostoliittolaisen K-33 Hotel-sukellusveneen ja suomalaisen rahtialuksen, m/s Finnclipperin törmäyksestä. Luennosta teki mielenkiintoisen myös se, että kapteeni Varimaa oli itse ollut Finnclipperillä tuolloin toisena perämiehenä. Tarttuipa matkaan myös hänen kirjoittama kirja tapauksesta.

Sain myös kuulla, että harjoittelulaivani keväällä tulee mitä luultavimmin olemaan Eckerö Linen m/s Nordlandia. Tämä oli hyvä uutinen, matkustajalaivat kiinnostavat kuitenkin ehkäpä muita enemmän, laiva liikennöi Helsingistä ja vuorottelu on 2vko/2vko.

Etihad Airwaysin haku liikahti myöskin eteenpäin: testit valinnan mukaan helmikuussa Lontoossa tai maaliskuussa Frankfurtissa.

Huomenna edessä normaali klo 8 alkava koulupäivä. Tänään edessä vielä mestareiden liigan futismatsi...

Tutka-asiaa

Tänään aloitimme tutka-asioiden läpikäymisen käsittelemällä mm. tutkan perusteita, sen perustoimintoja sekä tutkamerkintää. Todella mielenkiintoista! Tutkamerkintä (radar plotting) on käytännössä informaation saamista läheisten alusten liikkeistä, jonka perusteella voidaan tarvittaessa suorittaa väistöliike. Tutkamerkintä hoituu nykyisin automaattisella ARPA-järjestelmällä, mutta se pitää osata tehdä myös paperilla. Tutkamerkinnän avulla saadaan laskettua mm. lyhin etäisyys alusten välillä, millä ajan hetkellä väli on lyhimmillään, määrtettyä kohteen suunta, nopeus sekä aspekti.

Koulun läheiseen laituriin ilmaantui myös kolme ahvenanmaalaista koulualusta, pitääkin käydä katsomassa myöhemmin iltapäivällä!

Eilen uusina aineina alkoivat lastitoiminnot ja hydrauliikka. Kävin illalla katsomassa Lukko-Kärpät -ottelun, katsomo oli lähes täynnä ja tunnelma hyvä. Tosin Kärpät vei pelin lopulta 1-3.

Viikonlopuksi kotiin

Mukava olla taas kotona. Ajomatka Raumalta sujui hyvin - nyt on myös Lundin testipäivämäärä selvillä. Se on 23.10. Suuntaan ma 21.10. Kööpenhaminaan, josta jatkan bussilla Helsingborgiin. Pois torstaina samaa reittiä. Tämän vaiheen testejä järjestetään viitenä eri ajankohtana. Paikkoina ovat Lund, Ljungbyhed ja Helsingborg. Yhteydet Helsingborgiin ovat kohtuu kätevät ja kaiken lisäksi päivä osui syyslomaviikolle.

Työharjoittelumahdollisuudet / Kristina Cruises

Kristina Regina. Vuonna 1960 Oskarshamnissa höyrylaivaksi valmistunut risteilyalus, joka on uusittu perusteellisesti vuonna 1987. Viimeisin uudistus on vuodelta 2001. Pituutta laivalla on 100 m, leveyttä 15 m ja syväys 6 m.

Työharjoittelumahdollisuudet / Neste Shipping

Kiisla. Portugalissa vuonna 2004 valmistunut kemikaali-/öljytankkeri. Pituutta 140 m, leveyttä 21 m ja syväys 9 m.


Stena Arctica. Vuonna 2005 valmistunut öljytankkeri, jolla on pituutta 250 metriä, leveyttä 44 metriä ja syväys 15 metriä.


Mastera. 2003 Yokosukassa Japanissa valmistunut öljytankkeri. Pituutta 252 m, leveyttä 44 m ja syväys 15 m.


Tempera. Masteran sisaralus, valmistunut vuonna 2002.


Purha. 2003 Kiinan Jinglingissä valmistunut kemikaali- ja öljytankkeri. Pituutta 159 m, leveyttä 24 m ja syväys 11 m.


Stena Poseidon. Vuonna 2007 Kroatian Splitissä valmistunut öljytankkeri. Pituutta 220 m, leveyttä 32 m ja syväys 15 m.

Työharjoittelumahdollisuudet / Meriaura

Aura. Kuivalastialus, jolla pituutta 102 metriä, leveyttä 19 metriä ja syväys 5 m. Valmistunut vuonna 2008 Gdanskissa Puolassa.

Eeva. Kuivalastialus, pituutta 96 m, leveyttä 14 m ja syväys 4 m. Valmistunut vuonna 1985.

Helga. Kuivalastialus, pituutta 80 m, leveyttä 11 m ja syväys 4 m. Valmistunut vuonna 1984 Hollannissa.

Mirva. Pituutta 106 m, leveyttä 16 m ja syväys 6 m. Rakennettu vuonna 1986 Delfzijlissä Hollannissa.

Nina. Rakennettu vuonna 1987, pituutta 82 m, leveyttä 13 m ja syväys 5 m.

Työharjoittelumahdollisuudet / Langh Ship

Aila. Hampurissa 2007 valmistettu monitoimi-konttialus. Pituutta 141 metriä, leveyttä 21 metriä, syväys 9 metriä.

Linda. Ailan sisaralus. Valmistunut 2007 Hampurissa.

Hjördis. Hampurissa 1996 valmistettu rahtialus, pystyy kuljettamaan kontteja. Pituutta 120 metriä, leveyttä 18, syväys 7.

Laura. Hjördiksen sisaralus, valmistunut 1996 Hampurissa.

Marjatta. Hjördiksen sisaralus, valmistunut 1996 Hampurissa.

Työharjoittelumahdollisuudet / Finnlines

Tässä esittelyssä pyrin käymään läpi alukset, joilla työharjoitteluvaihe(et) on mahdollista suorittaa. Esittely varustamoittain.

Finnkraft. Vuonna 2000 Nanjingin telakalla valmistunut ro-ro-alus, jonka pituus on 162 metriä, leveys 21 metriä ja syväys 7 metriä. Huippunopeus 20 solmua. Alukselle mahtuu 12 matkustajaa.

Finnhawk. Vuonna 2001 valmistunut Finnkraftin sisaralus.

Finnmaid. Vuonna 2006 Anconassa Italiassa valmistunut yhdistetty ro-ro- ja matkustaja-alus. Pituutta sillä on 217 metriä, leveyttä 31 metriä ja syväys 7 metriä. Matkusajamäärä 500.

Runner. Vuonna 1990 Bremerhavenissa valmistunut ro-ro-alus. Pituutta 190 metriä, leveyttä 22 metriä ja syväys 7 metriä. Matkustajia menee 12.

Finnkraft ja Finnhawk ovat pääasiassa Tanskan liikenteessä, Finnmaid ja Runner Saksan.

Opi opiskelemaan

Niin, yksi ihmeellisimmistä aineista, joka tähän koulutusohjelmaan kuuluu, on opiskelutaito. Monien mielestä (kyllä, kuulun tähän joukkoon) aine on täysin turha. Siinä opitaan etsimään tietoja eri lähteistä, ja käyttämään niitä. Tätä taidettiin tehdä lukiossa "jonkun verran". Hohhoijaa.

Englannin aineet palautettiin myös tänään. Sitä kieltä myös puhuttiin, ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt luokan englannin taidosta. Enkä positiivisesti. Siis oikeasti, SYK:n kieltenopetuksen täytyy olla todella hyvää tai sitten nykyisten koulukavereiden opiskeluinnokkuuden kyseisen kielen kohdalla todella huono. Monet osasivat nauraa kielitaidolleen. Onneksi luokassa on sentään muutamia, jotka ovat hyviä englannissa. Meille luvattiin jatkossa antaa omat tehtävät. Luulin aiemmin osaavani englantia hieman keskivertosuomalaista paremmin, mutta jos keskitaso löytyy tältä luokalta niin tuon hieman-sanan voi heittää pois ja vaihtaa johonkin toiseen. Ehkäpä tähän mielikuvaan vaikuttaa Sykin vahva paluumuuttajaedustus, englannin taso oli hyvä, sitä kuuli jatkuvasti ja tuli välillä puhuttuakin. Kun kerran ruotsin opiskelu on monella nykyisin aika väkinäistä, jään pelonsekaisin tuntein odottelemaan sitä ainetta. Hej, jag heter Jaakko.

Englanti on virallinen merenkulkukieli. Sitä on osattava. Miksi? Katso video...
http://www.youtube.com/watch?v=VSdxqIBfEAw

Tänään lähilaituriin kiinnittyi kolme Ahvenanmaalta tullutta koulupurjelaivaa. Niin, sain myös vastattua parisivuisen tehtäväpaketin viimeisiinkin tehtäviin. Vastauksiin meni 14 sivua. A4. Tietokoneella.

Miksi?

Niinpä. Miksi on kysymys, johon on välillä äärimmäisen hankala keksiä hyvää vastausta. Miksi opiskelen merikapteeniksi ja haluan opiskella lentäjäksi? Miksen tehnyt "kuten muut" ja mennyt lukemaan itselleni jotakin akateemisempaa tutkintoa? Tähän voisi vastata lyhyesti ja kärjistetysti: koska haluan opiskella ilmailua/merenkulkua - en teoreettista fysiikkaa tjms. Ensinnäkin ilmailu ja merenkulku ovat kiehtoneet minua jo pienestä pitäen. Joku voisi sanoakin, että toteutan parhaillaan pikkupojan unelmaa, niin teenkin. Minusta se ei ole ollenkaan paha asia. Laivapäällystöä ja lentäjiä tarvitaan siinä missä diplomi-insinöörejäkin, lääkäreitä - maalareita, automekaanikkoja. Arvostan ihmisiä, jotka pitävät ja arvostavat omaa ammattiaan, mikä ikinä se onkaan. Toiset soveltuvat paremmin työhön, jossa kohtaa koko ajan uusia haasteita, toiset rutiininomaiseen työhön, jossa kaikki on sitä samaa tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen jne. Lentäminen ja merenkulku yhdistävät nämä kaksi. Kummallakin alalla on oltava vahva rutiini, mutta silti valmius, ymmärrys ja taito kohdata uutta ja toimia sen mukaisesti. Lisäksi tulee vastuu kymmenistä - tuhansista ihmishengistä. Monet ihmiset arvostelevat toisia koulutuksen mukaan. Akateeminen tutkintokaan ei ole niin yksiselitteinen käsite, kuin voisi kuvitella. Otetaanpa esimerkiksi lentäjä ja merikapteeni. Merikapteeni on AMK-tutkinto (Suomessa), mutta sitä voi muutaman työvuoden jälkeen jatkaa nk. diplomi-merikapteeniksi, jonka lasketaan vastaavan korkeakoulututkintoa. Lentäjähän ei taas ole Suomessa "akateeminen" tutkinto, mutta mikäli lentäjäksi lukee Lundin yliopiston Trafikflyghögskolanissa, saa bachelor-paperit (kandi). Ja kys. yliopistossa voi lukea totta kai pidemmällekin, tosin lentämisestä ei taida kandin papereita korkeampia saada... Sanoipahan eräs TKK:n sekä Ilmailuopiston käynyt kaveri jälkimmäisen olleen huomattavasti haastavampi. Siis lukemisen kannalta. Asiaa tuli pienessä ajassa paljon enemmän. Totta kai toiselle helppo voi olla toiselle vaikea, mutta ehkäpä kummastakin valmistunutta kaveria voi näissä asioissa kuunnella.

Miksi tämä kirjoitus? Koska haluan sanoa, että on vain yksi elämä aikaa toteuttaa unelmansa. Ehkäpä tämä vastaa siihen, miksi olen nyt Raumalla ja tulevaisuudessa ehkäpä jossakin muualla.

Niin, tänään oli aiheina erilaiset kohtaukset ja ensiapu niihin sekä paloturvallisuus. Upinniemen palokoulutukseen sisältyy savusukellus, pimeää, savua, kuuma (siis oikeasti kuuma, tulipalo-olosuhteet), tikkaita... Sinne suunta lokakuun lopulla.

(Pelastus)veneilyä

Maanantai alkoi tuttuun tapaan puoliltapäivin. Tätä ennen oli tosin pienoinen ajotehtävä, eli Espoosta Raumalle. Raumalle saavuttua ehdin hyvin syödä lounaan ja sitten olikin aika mennä laittamaan pelastusliivit päälle. Lyhyt kävely rantaan ja vanhan kunnon pelastusveneen peräsimeen. Ensin muutamia laituriintuloharjoituksia ja sitten pitikin pelastaa nukke vedestä, eli ohjata vene lähelle sitä kuitenkaan - yllätys yllätys - osumatta. Sujui ihan hyvin. Hommaan toi haastetta se, että vene oli tosiaan hieman vanhemmanpuoleinen ja konetta käytti toinen kaveri. Peräsimessä ollessa ei kaasuun tai potkurin lapakulmien säätövipuun ollut mitään mahdollisuuksia ylettää. Kaasun annettiin periaatteessa olla samalla teholla koko ajan, joten kaikki piti hoitaa kolmella säädöllä (eteen, taakse, vapaa). Niinpä laituriinkin tultiin kohtuu vauhdilla. Peräsin toiseen äärilaitaan, hidastus pakilla ja kas, vene olikin siististi kylki laiturin suunnassa. Huomenna vuorossa terveysasiaa heti aamusta ja sen jälkeen turvallisuutta käsittelevät oppitunnit.

Epäsäännöllisyys

God kväll!

Viime viikonloppu menikin flunssan kourissa ja oikeastaan vasta nyt olo tuntuu täysin normaalilta. Tällä hetkellä lojun sängyn päällä läppärin ja ruotsin kirjan kanssa; pitäähän sitä hieman taas kerrata, ettei Trafikflyghögskolan ainakaan kielitaidosta kiinni jäisi.

Huominen onkin sitten ensimmäinen ei-vapaa perjantai merikapteenikoulutuksen aikana. Päivä alkaa klo 12.15, joten pitkään saa nukkua. Päivät täällä Raumalla alkavat hyvin eri aikoihin; maanantai 12.15, tiistai 8.00, keskiviikko 9.00, torstai 8.00 ja pe (jos koulua on) joko 8.00 tai 12.15... Tulevaisuudessa on luvassa myös päiviä, jotka päättyvät vasta iltamyöhällä. Esim. terveysalan tentti oli muistaakseni siten, että klo 16-18 on teoriaosuus ja sitten 18-20 käytännön osuus. No, epäsäännöllisiä jos ovat koulupäivät, niin sitä tulevat työpäivätkin sitten alasta (siis lentäminen tai merenkulku) riippumatta olemaan. Muistan jo yläasteella ajatelleeni, etten halua perinteistä kahdeksasta-neljään -työpäivää ja tämä onkin hyvin toteutumassa. Merenkulun alalla epäsäännöllisyyden käsite onkin sitten hyvin laaja. Laivoilla työ- ja vapaa-aika vuorottelevat tavallisesti joko 2:1 tai 1:1. Rahtilaivoilla/risteilijöillä voi vuorottelusysteemi olla esim. 1 kk/1 kk tai jopa pidempiä aikoja, mutta esimerkiksi ruotsinlaivoilla mennään joko 10 d/10 d tai 14 d/14 d omasta valinnasta riippuen. Ilmailussakin vaihtoehtoja on, pitkälti konetyypistä ja yhtiöstä riippuen. Kotimaan- ja Keski-Euroopan-legeillä systeemi on monesti se, että illaksi pääsee kotiin - tosin hotelliöitäkin on odotettavissa. Kertoipa eräs kapteeni nukkuneensa yli 180 yötä hotellissa vuoden aikana - potkurikonetta lentäessään. Kaukolennoilla joutuu määränpäässä olemaankin sitten pidempään; kuukaudessa olevien edestakaisten lentojen määrä voi olla alle viisikin. Lentäessä töitä riittää koko lennon ajan, laivalla taas riippuen tehtävästä. Esim. Ruotsinlaivoilla vahtiperämies on vuorossa 4 h, jonka jälkeen seuraa 8 h vapaa, 4 h vuoro, 8 h vapaa jne. Yliperämies tekee taas normaalimpaa päivätyötä, hänhän vastaa laivan lastauksesta ja kunnossapidosta. Kapteenilla ei varsinaista työaikaa olekaan, hänen on vain oltava tavoitettavissa 24 h. Palkatkin ovat samaa luokkaa, tosin mitään yhtenäistä linjaa ei voida vetää, koska palkkaus riippuu hyvin pitkälti yhtiöstä, oli kyseessä sitten merenkulku- tai ilmailuala. Ruotsinlaivoilla aloittava perämies saa n. 3000 e/kk, joka on samaa luokkaa kuin kaikilla suomalaislentoyhtiöillä aloittavan perämiehen palkka. Kokenut kapteeni saa ruotsinlaivoilla n. 7000-8000 e/kk, joka on samaa luokkaa kuin Blue1:n kapteeneiden palkat, kertaluokkaisesti parempaa kuin Finncommin kapteeneiden palkat ja Finnairiin verrattuna samaa/heikompaa. Finnairillahan kapteeneiden palkat nousevat parhaimmillaan pitkälle 10 000 euron päälle, esim. 15 000 ei ole mikään mahdottomuus. Mutta niissä lukemissa palkat eivät todellakaan ole heti, kun se neljäs raita on ansaittu. Ja tietääkseni merenkulkupuolella Suomen parhaiten palkatut miehet löytyvät Nesteen tankkereilta. Jooh, se siitä pohdiskelusta, lähtipä ajatus kulkemaan koulupäivien pituudesta... Selvää siis omalta osalta on se, että työajat tulevat olemaan mielenkiintoiset ja palkka kohtuullinen (suomalaisten keskipalkka viimeisimmän tiedon mukaan n. 2700 e/kk ).

Huomenna sitten koulupäivän jälkeen (ohi n. 15.00) suunta Epsooseen, via Turku -> reitti on selvästi nopeampi kuin Porintie. Ohituskaistoja saisi tosin kummallakin pätkällä olla enemmän, rekkojen ja hitaiden autojen takana saa välillä olla pitkäänkin ennen ohitusmahdollisuuden ilmaantumista. Reippaina käymme rekkain alle... ei tule käymään toteen, mutta joidenkin muiden tielläliikkujien osalta en olisi niin varma, kyllä Helsinki-Rauma-välillä saa lähes joka kerta todistaa täysin järjettömiä ohituksia. Ja asiasta seitsemänteen: sauna valmiiksi, kiitooos...

Täytyykin tässä totutella epäsäännöllisyyteen laittamalla herätyskello soimaan klo 10.30 ;)

Home sweet home

Neljän päivän viikon jälkeen onkin taas mukava lojua kotona Espoossa, tosin hieman flunssaisena. Keskiviikkona opiskelutaitoja ja tekniikan englantia - ensimmäinen homma kirjoittaa aine, kaiketikin porukan tason selville saamiseksi. Torstaina sitten voimakonetekniikkaa ja LVI-tekniikkaa. Kyseisen aineen opettajasta riittääkin paljon positiivista kerrottavaa - muutahan ei voi olla lukion keskeyttäneestä kattilasepästä (ehkäpä hyvä mainita, että hän on DI ja "suoritti oikiksen vasemmalla kädellä töiden ohessa.")...

Pitäisiköhän piiitkästä aikaa nousta virtuaalitaivaalle...

Sateinen Rauma

Toinen viikko Raumalla alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti loppuaan. Eilen oli vuorossa terveyspuolen oppitunti Rauman sosiaali- ja terveydenhoidon yksikössä (mikä se sitten ikinä oikeasti nimeltään onkaan) vanhan kaupungin toisella puolella. N. 25 min. kävely täältä asunnolta. Iltapäivä vierähtikin sitten Merikoululla, jossa käytiin läpi laivan pelastautumisvälineitä. Illalla kävin katsomassa klo 19 alkaneen FC Rauman III-divarin futismatsin, juttelin hetken tuomareiden kanssa ja sain todeta olevani erittäin tervetullut viheltämään myöskin näillä seuduilla - tuomaripula on kuulemma melkoinen.

Tänään koulussa opiskelutaitoja ja englantia. Sää on ollut jo pidempään syksyisen harmaa, vettäkin tulee taivaalta usein. Sateenvarjo on hyvä olla olemassa. Ja kun ikkunasta ulos katsoo niin sade alkoikin taas... Tänään voisikin sitten ehkä kanske jopa taas vaihteeksi hieman siivota, kirjoja lojuu ympäri lattiaa ja pöytäkin täysin sekaisin... Armeijan alkuaikojen siivousvalvontaa kaivataan: "Aikaa siivouspalvelukseen siirtymiseen MINUUTTI!!!"

Tai sitten ei.

Ensimmäistä kertaa merellä

Tänään päivä alkoi niinkin myöhään kuin 12.15. Ensimmäiset neljä (selvisi, että yksi kaveri kävi aikanaan LentoRUK 81:n, eli erää II/06 ja odottelee Ilmailuopiston hakua...) otettiin heti veneenkäsittelyharjoitukseen satama-altaalle, ja satuinkin olemaan tässä joukossa. Ensin heitimme yhden opettajan toiselle puolelle satamaa vaahtopäiden läpi ja sitten palasimme "omaan" altaaseen ajelemaan kahdeksikkoa ja harjoittelemaan laituriin kiinnittymistä. Ei mikään ihan helppo homma noin pienelläkään veneellä. Huippunopeus n. 30 solmun luokkaa, joten mistään ihan tehottomasta laitteesta ei kyse ollut. Loppuaika menikin sitten perinteisistä merimiesaiheista perinteisimmän harjoittelussa - eli solmujen teossa.

Illalla kirjasto, lenkki ja voileipägrillin testaus, hyvin toimii ja paistaa makkaratkin tehokkaasti.. Huomenna onkin sitten aikainen aamu, klo 8.00 pitäisi olla sosiaali- ja terveysalan yksikössä opettelemassa jotakin terveydenhoitoon liittyvää, hyvin luultavasti ensiapuasioita. Kuten sanottua, tässä löytää itsensä lukemasta ja oppimasta asioita, joita ei voinut ikinä kuvitellakaan opiskelevansa. Iltapäivällä onkin Äijänsuon stadionilla muistaakseni joku kakkos- tai kolmosdivarin futismatsi jonka ajattelin vaihtelun vuoksi käydä katsomassa.

Mainos: Pääsin mukaan betatestaamaan uutta nettipeliä nimeltään Airwaysim (www.airwaysim.com), jossa tehtävänä on pyörittää omaa lentoyhtiötä tehden siitä totta kai mahdollisimman menestyvä. Peli on erittäin monipuolinen ja sen voi aloittaa vaikka miltä aikakaudelta haluaa, matkustajalentämisen alkuajoilta, nykypäivästä tai jostakin sopivasta välistä.. Kentät ovat oikeat, matkustajamäärät perustuvat oikeaan dataan, konetyypit ovat oikeita ja ilmestyvät oikeissa ajankohdissa.. Paljon on siis tehty oikein tuon pelin kanssa :) Täytyy sanoa, että Sami Puro on erittäin aikaansaava ihminen virtuaali-ilmailun saralla; hänen käsialaansa ovat mm. Virtual Finnair, FSNordic ja nyt Airwaysim. Nykyisin hän lentää Finnairilla Airbus-perämiehenä.

Öitä!

Toista kertaa vedessä - kesällä

Koko kesän toinen uintikerta tuli koettua torstaina, kun vuorossa oli allasharjoitus. Järvessä on siis pitkällä matematiikalla tullut käytyä tasan kerran ja meren kylmyys - ainakin toistaiseksi (huhuja tulevasta liikkuu..) - kokematta. Nyt altaassa tulikin polskittua yhteen menoon 2.5 h. Aluksi uimme pelastusliivit päällä, kiipeilimme pelastusverkossa ja kokeilimme pelastuslautalle nousua - joka muuten ei tunnu olevan mikään maailman helpoin juttu edes lämpimässä vesialtaassa tyynellä kelillä... Tavoitteenahan on saada vahvimmat ensiksi lautalle, jotta he sitten pystyvät nostamaan heikompia kyytiin. Nostaminen ei ollut sekään mikään piece of cake. Ei kenellekään. Toivottavasti kukaan ei tositilanteessa moista joudu kokemaan; vasta harjoituksen jälkeen ymmärsin, miten vaikeaa pelastautuminen olisi, jos keli olisi huono ja valaistusolosuhteet heikot. Harjoitukset matkustajillekin pakollisiksi...

Laivan kansipäällystön jäsenet ovat muuten moniala-ammattilaisia. Kaikesta mahdollisesta osataan vähän. Käytännön töiden on sujuttava, mikäli varsinainen vastuuhenkilö esim. loukkaantuu. Niinpä meidänkin opetusohjelmaan kuuluu kaikkea mahdollista ja merikapteeni-sanan voisikin korvata "lyhyehköllä" yhdistelmällä merimies-konemies-lakimies-terveydenhoitaja-apteekkari-insinööri-jne.-jne.

Lentäjähauista tilannetietoja:

TFHS: Testit näillä näkymin syyskuussa
Etihad Airways: Paperit lähetetty
Ilmailuopisto: Haku avautuu syksyllä '09
Finncomm Ab initio ym. "kalliit": Odottavat miten edellämainittujen kanssa käy...

2. päivä

Herätys tuttuun tapaan 7.30. Aamutoimet ja koulun auditoriossa klo 9.00. Yleisiä asioita, netti-/sähköpostitunnusten jako yms. Tämän jälkeen kierros koulun alueella. Koululla mm. oma uima-allas, joka on merikoulun opiskelijoille ilmainen ja auki iltaseitsemään. Kierroksen jälkeen ruokailu koulun ravintolassa Messissä. Ravintolan ruoat valmistetaan tulevien laivakokkien toimesta, ja ainakin kaksi ensimmäistä päivää ovat lupailleet sen suhteen hyvää. Ensimmäisenä päivänä hyvää pennepastaa kermaisella kinkkukastikkeella, tänään sitten silakkapihvejä ja perunamuusia, lisäksi mm. sinappisilakkaa. Tasty! Lounaan jälkeen vuorossa oli merikapteeni Jarmo Teräsen pitämiä oppitunteja turvallisuudesta aluksella. Näimme myöskin Viking Linen uusille työntekijöilleen laatiman videon juuri tästä aiheesta. Välissä hieman nettiopiskelua GMDSS-asioista. Koulun opettajamerikapteenit muuten koeajavat opetustyönsä ohella Akerin Suomen telakoilla valmistetut alukset.. Hieman asian vierestä, mutta tulipahan mieleen :)

1. päivä

Näin on ensimmäinen opiskelupäivä Raumalla takana. Heräsin aamulla ajoissa, eli jo 7.30, jotta sain aamutoimet tehtyä rauhassa. Kävely koululle kestää n. 5 minuuttia, matka ei siis ole pitkä. Päivä alkoi klo 9.00 auditoriossa, johon kaikki merikapteenin sekä merenkulkualan insinöörin koulutusohjelman aloittavat kokoontuivat. Opettajat esittelivät itsensä, jonka jälkeen jakauduimme "linjanjohtajien" perässä omiin luokkiin.

Koulunkäynti alkoi saman tien, tosin kevyesti, mutta alkoi kuitenkin. Kävimme läpi aluksen organisaatiokaavan (perusmalli, totta kai vaihtelua on), eli mitä kaikkea löytyy päällikön alapuolelta. Lisäksi kävimme läpi 4.5 vuotta kestävän opiskelumme. Ensimmäinen vuosi menee pääasiassa Support Levelin, eli miehistötason, asioiden opettelussa. Opimme myös perusteet lukuisille seuraavan tason asioille, kuten navigoinnille ja tutkatekniikalle. Syksyllä tulee olemaan paljon käytännön harjoittelua ja keväällä sitten pitäisi kerätä meripäiviä ohjatussa harjoittelussa vahtimiehen kelpuutuksen saamiseksi. Toinen ja kolmas vuosi keskittyvät vahtiperämiehen opintoihin ja loppuaikana tulevat yliperämies-/päällikkötason asiat. Päivien pituus tulee olemaan vaihteleva. Aloitimme myös radioliikenneteorian.

Lukujärjestys 1. viikko:

Ma: klo 9.00-13.00 Saapuminen
Ti: klo 9.00-12.00 Yleisiä asioita; 12:15-15:00 Hätätilanneopinnot
Ke: klo 9:00-12.00 Opiskelutaidot; 12:15-14:00 Terveydenhuolto; 14:15-18:00 Ryhmä A Allasharjoitus, Pelastuslautta, Palo- ja paineilma, Pelastusveneharjoitus
To: klo 8:00-9:45 Voimakonetekniikka; 10:00-13:00 LVI-tekniikka; 13:15-17:00 Ryhmä B sama kuin A keskiviikkona
Pe: -

Muuttoja

Muutot ovat aikaavieviä. Varsinkin kun niitä sattuu kahden viikon sisään kolme kappaletta. Ensin Petterin muutto Tampereelle (vuokratulla pakettiautolla Hangon kautta), sitten oma muutto alkavien merikapteeniopintojen vuoksi Raumalle ja lopulta finaali, eli huominen koko perheen muutto Helsingin puolelta takaisin Espooseen - tosin nyt kyseessä rivitalon sijasta paritalo.

Tämä päivä kului varsin hyvin muuton merkeissä. Ajokilometrejäkin kertyi runsaasti, kun menomatkalla ajoin noin 30 kilometrin päähän Raumalta ja paluulegi olikin kokonaan omissa käsissä, vieläpä yhteen putkeen. No, mikäs siinä kun kerran tykkää ajamisesta :) Liikenne oli kaikenkaikkiaan suht rauhallista, vaikka illan puolella alkoikin viikonlopun viettoon ajavien määrä näkyä selvästi.

Raumalla osoite tulee olemaan Kanavakatu 45 B140A, kyseessä siis soluasunto - jonka oven avaaminen oli ulkopuolen näkemisen jälkeen varsin jännittävä hetki - joka osoittautui varsin siistiksi ja opiskelija-asumiseen soveliaaksi. Solu on kahden hengen ruokailutilalla varustettu toisen kerroksen päätyhuoneisto, jonka vuokraan sisältyy kaikki mahdollinen. Huonekalutkin (yllättävän siistit) olivat jo valmiina. Naapurihuoneeseen ei ilmeisesti kukaan ole vielä muuttanut, jäänkin odottelemaan, että minkälainen naapuri sinne ilmestyy, vai ilmestyykö lainkaan.

Pyrin laittamaan tänne säännöllisen epäsäännöllisesti kuulumisiani Raumalta.

Pajulahti

Viime viikonloppu (to-su) kuluikin mukavasti loistavalla tuomariporukalla Pajulahden urheilukeskuksessa, jossa järjestettiin C14-poikien Nike Premier Cupin Suomen lopputurnaus. Turnaus oli samalla tuomarikoulutusta lupaaville nuorille tuomareille, joita olikin paikalla Helsingistä, Lohjalta, Tuusulasta ja Turusta. Pääasiassa jokaisella oli jokaiselle päivälle (pe-su) kolme ottelua, yksi erotuomarina ja kaksi avustavana. Jokainen suoritus tarkkailtiin ja siitä saatiin välitön palaute. Illalla pidettiin vielä koulutus-/palautetilaisuus, jossa käytiin päivän tapahtumien lisäksi myös yleisiä tuomarointiin liittyviä asioita lävitse. Paras päivä itselle oli ehdottomasti lauantai, jolloin vihelsin klo 18 pelatun puolivälieräottelun FC Reipas-TPS. Ottelu oli tasainen, turkulaiset veivät sen lopulta 0-1. Tiukkojen otteluiden viheltäminen on uskomattoman hienoa puuhaa, peli niinsanotusti vain tempaisee tuomarinkin mukaansa... Lisäksi kun avustavat ovat kertakaikkiaan hyviä, ei ottelu voi paremmin sujua (kiitos Pia ja Anna ;) ) Tuomareiden taso turnauksessa oli hyvä ja kentällä asiat sujuivat.

Piirin otteluita on myös riittänyt, viimeiksi tänään 5D-vihellys Myllypurossa. Eilen tuli ajeltua päälle 500 km, kun Petteri muutti tavaroitaan tulevia opiskeluja ajatellen Tampereelle. 500 km selittyy pienellä lenkillä Hangon kautta, josta haimme mm. sohvan hänen isovanhemmiltaan.. Mikäs siinä vuokra-Mersulla (pakettiauto) ajellessa..

Tuomarointia

Intti on jo kaukainen muisto ja lomailuun pystyy keskittymään täysillä. Illat ovat täyttyneet tuomittavista jalkapallo-otteluista, viime viikonloppukin meni Simo Syrjävaara Cupin merkeissä, 15 minikentän 5v5-ottelua :) Olisi sitä noina auringonpaisteisina päivinä huonomminkin aikansa voinut käyttää. Kyseinen cup käyttää myöskin Harraste SM-nimikettä, joka varmasti ei kaukana todesta olekaan. Sarjoja cupissa oli viisi sisältäen kilpasarjan, harrastesarjan, fairplay-sarjan, sekasarjan sekä naisten harrastesarjan. Osallistumisoikeutta eri sarjoihin rajoittivat mahdolliset jalkapalloilijan urat liiton/piirin sarjoissa. Kilpasarja oli kaikille avoin. Viikonlopun aikana pelattiin Töölön pallokentillä sekä Finnair Stadiumilla yli 500 cupin ottelua, joten vilskettä riitti. Pelaajat olivat mukana hyvällä asenteella ja vielä sään suosiessa tuli mieleen, miksei ensi vuonna yrittäisikin saada joukkuetta kasaan kyseiseen cupiin.

Maanantai-iltana olikin sitten vuorossa perinteistäkin perinteisempi beachvolley isän työkavereiden kanssa Oittaan rannalla. Siellä muutama tunti erittäin laadukasta rantalentopalloa ;)

Tänään olikin vuorossa pitkän tauon jälkeen ensimmäinen avustavan erotuomarin tehtävä, nyt nelosdivaria Myllypurossa, otteluna Zenith-HDS. HDS oli kaikin puolin taitavampi ja veikin ottelun ansaitusti numeroin 3-5. Pitkästä aikaa sain osakseni myös perinteiset puusilmät, kun viimeisellä minuutilla HDS:n pelaaja pääsi Zenithin puolustukselta karkuun tehden lopulta maalin. Toinen puoli Zenithin pelaajista oli aivan varma, että maalin tehnyt pelaaja oli ollut paitsiossa toisen ollessa sitä mieltä, että paitsioasemassa ollut pelaaja olisi vaikuttanut peliin.. Omasta mielestäni maalin tehnyt pelaaja lähti alimman puolustajan tasalta ja paitsioasemassa ollut kaveri ei vaikuttanut peliin. Kai se lippu olisi muussa tapauksessa noussutkin.. Peli oli muutenkin kohtuu vauhdikasta jalkapalloa, maaleja, varoituksia, ambulansseja (kyllä, kaksin kappalein), huutoja... Kaikkea mitä kunnon jalkapalloiltaan tarvitaan. Ambulanssit jouduttiin soittamaan paikalle, kun HDS:n pelaaja hyppäsi zenithiläisen selkään kolauttaen päänsä hänen takaraivoon -> vapaapotku Zenithille ja HDS:n pelaajalle aivotärähdys... Kymmenisen minuuttia kesti, ennen kuin ambulanssi oli paikalla ja heti perään sen seuraksi ilmestyi toinen. Hämmästyttävää tehokkuutta. No, ehkäpä toinen oli lääkäriambulanssi, who knows.

Aikaisemmin päivällä tuli soitto Ilmasotakoulusta: olenko varmasti saanut hyväksymisilmoituksen MpKK:n taistelunjohtolinjalle ja enkö sittenkin ottaisi paikkaa vastaan... Pääsykokeiden ja psykologisten testien hyvät pisteet kuulemma saivat tämän soiton aikaan. Näinhän sen pitäisikin mennä, oppilaitokset soittelisivat kiinnostuksestaan mahdollisille tuleville opiskelijoilleen :)

Reservin elämää

Eli nyt on jo muutama viikko raskasta reservielämää takana, vänrikin nappulat sain mukavassa tilaisuudessa viimeisenä inttipäivänä. Matkamuistoksi tuli myös 3. Pääjohtokeskuksen puukko "erittäin ansiokkaasta palveluksesta". Kelpaa :)

Paikka MpKK:n Ilmavoimien taistelunjohtolinjalta tuli, niin tuli myös Rauman merikapteenilinjalta - näillä näkymin otan elokuun loppupuolella suunnan jälkimmäiseen. Aikeissa on myös osallistua Finncommin elokuussa alkavaan lentäjähakuun sekä totta kai käydä testeissä tämän hetken ykkösvaihtoehtoa, Lundin Trafikflyghögskolania varten.

Helsinki Cupia kävin viheltämässä seitsemän ottelun verran, maanantaina 13- ja 14-vuotiaiden matseja, tiistaina 17 ja 19. Hauskaa oli tuomaroida pitkästä aikaa! Nyt niitä otteluita alkaakin sitten piirin puolesta tulla taas oikein urakalla.

Nukkumaan, moi!

Vähiin käy

Viikon päästä perjantaina koittaakin sitten se hetki, jolloin kaulukset saavat koristukseksi salmiakkien sijasta ruusukkeet. Monet ovat kyseistä hetkeä odottaneet enemmän taikka vähemmän, itse kuulun luultavasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Armeija-aika on ollut uskomattoman mukavaa, tosin meidän johtokeskuslaisten siirryttyä takaisin komppanian päähän on kaipuu reserviin herännyt jopa minullakin :D Aivan käsittämättömällä tavalla hoidettu nämä kotiuttamisvalmistelut. Komppaniassa täytyy viettää kaksi viikkoa ja ohjelmaa ja niin ollen tekemistä on kahdeksi viikoksi aivan liian vähän. Viikko tai vähempikin olisi riittänyt... Niinpä aika kuluu sotilaskodissa istuskellen, pingistä pelaten ja netissä surffaillen. Onneksi upskok Pakkala innostui rukissa pingiksestä.

Maanantaina tehtailtiin arvioita toisistamme ja itsestämme, tiistaina kuntotestit ja keskiviikkona yksikköupseerin oppitunti. Keskiviikkona kävin myös osan terveystarkastuksesta. Lomille pääsy ei sitten ollutkaan mikään itsestäänselvyys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä minun nukkuessa onnellisesti käytävän toisessa päässä olevassa tuvassa oli muutama iv-mies saanut loistoajatuksen pelata jalkapalloa komppanian käytävällä. Päivystäjän ja meteliin heränneen kersantin käskyt eivät auttaneet ja niinpä he päättivät soittaa vartiopäällikön paikalle. Vartiopäällikkö saapui kaikessa hiljaisuudessa ja saapui päivystäjän pöydän luokse nähdäkseen monitorista, kuinka ulkona(!) olleet kaksi iv-miestä pyllistivät ulko-ovella olevalle valvontakameralle - ilman housuja. No, seurauksena oli iltavapaiden menetys ja syyllisille toivottavasti jotakin raskaampaakin. Onneksi "kunnon" lomia ei enää lähdetty peruuttamaan. Olipahan tuon yön aikana miehistön jäseniä seikkaillut alijohtajien tuvissakin sissitakkiin ja kaasunaamareihin pukeutuneina. Loistavaa. Jään odottamaan jännityksellä viimeistä viikkoa...

Juhannusseikkailu 2008

Perinteinen juhannuksenvietto katkesi kertaheitolla, kun edessä oli matka Kauhavan Lentäjien juhannus-tapahtumaan inttikaverin, Joonas Häkkisen, kanssa. Matka tehtiin - totta kai - lentäen. Perjantaina klo 7.30 hyppäsin Helsingistä Tampereelle lähteneeseen junaan. Kelin suhteen oli ollut koko ajan hieman epäselvyyksiä ja fcaa.foreca.com -sivustoa seurattiinkin puolin ja toisin ahkerasti. Aamu näytti hieman paremmalta kuin aikaisemmin suunniteltu alkuiltapäivän lähtö, joten tämä sitten ajoi minut niinkin aikaiseen kuin 7.30 junaan.

Junan saavuttua Tampereen asemalle siirryimme autolla Pirkkalaan, jossa kävimme tarkastamassa vielä sen hetkiset säät. Häkkinen oli jättänyt lentosuunnitelman jo aikaisemmin aamusta. Kaiken näyttäessä hyvältä Pirkkala-Kauhava -lentoa ajatellen tankkasimme koneen ja nousimme ilmaan (koneena siis Cessna C150 OH-CTW). Menomatka Kauhavalle sujui hyvin, sää oli tarpeeksi hyvä lennon viemiseksi perille saakka.

Kauhavalla istuimme n. tunnin paikallisessa sotilaskodissa odotellen porttien aukeamista, joka tapahtui siis klo 14.00. Näytökset jatkuivat pitkälle puoleen yöhön, taivaalla kävivät mm. Midnight Hawks, Russian Knights, F-18C, Fouga, An-2... Finnairin A319 OH-LVA kävi tekemässä myös paikallislentoja, joiden tuotto laitettiin suoraan hyväntekeväisyyteen.

Paluu olikin hieman ongelmaisempi. Sää tarjosi kuitenkin mahdollisuuden, ja niinpä päätimme suunnata kohti Pirkkalaa kellon näyttäessä hieman jälkeen kahta aamuyöllä. Lennon alku sujui hyvin, mutta sitten eteen alkoi muodostua kohtuu tiivistä usvapilveä. Yritimme hetken aikaa jatkaa kohti määränpäätä, mutta lopulta keli meni niin tukkoon, ettei turvallisesta jatkamisesta ollut puhettakaan. Edessä oli 180 asteen kaarto ja paluu Kauhavalle. Kauhavan torni kiittelikin meitä hyvästä ja ennenkaikkea turvallisesta ratkaisusta.

Kävelimme Kauhavan keskustaan, jossa nukuimme motellissa Häkkisen / FSN-tuttujen solussa kolmisen tuntia ja paluuta lähdimme yrittämään aamusta uudelleen. Kello näytti kahdeksaa. Ilmassa hieman yhdeksän jälkeen. Paikallisen ilmailukerhon kaksikko auttoi meitä lähdön kanssa hyvin, pääsimme siviiliplatalle sisään ja saimme säätiedot sekä tarkastimme vielä Seinäjoen kentän aukiolon. Viimeistä päivää ennen remonttia... Nooo, suunta Seinäjoelle tankkausta varten. Täysillä tankeilla oli huomattavasti parempi lähteä yrittämään Pirkkalaan. Säärintamat kulkivat, kuten olimme päätelleetkin ja pääsimme livahtamaan Poriin, jossa kävimme laskussa. Pori on huomattavasti lähempänä Pirkkalaa kuin Seinäjoki ja kulkuyhteydet ovat reippaasti paremmat. Tällä halusimme varmistella koneen helppoa saatavuutta, vaikka lentokone jouduttaisiinkin jättämään sään vuoksi Poriin. No, muutamat puhelut ja Communicatorin tutkiskelu vakuuttivat meidät siitä, että Pirkkalassa riehunut ukkonen oli ohi ja pääsimme aloittamaan reissun viimeisen legin EFPO-EFTP. Kaikki sujui hyvin, sadekuuroja näkyi ympärillä mutta kohdalle ei pahempia osunut. Yhteys Pirkkalan torniin ja pääsimme vielä laskuun Finncommin ATR:n nokan edestä ;) Hieno, erilainen juhannus oli päätöksessään. Vielä junamatka kotiin ja illan EM-jalkapallo-ottelun jälkeen väsyneenä nukkumaan.

Intin aikana on tullut nähtyä Suomea varmaan laajemmin kuin aikaisemmin yhteensä :)

Viimeisiä viedään

Uskomattoman nopeasti vuosi varusmiespalveluksessa alkaakin olla jo ohitse. Tämän juhannusviikon olenkin kokonaan lomilla ja sen jälkeen onkin enää kaksi viikkoa, jotka tulen viettämään Pirkkalan päässä tukikohtakomppanian tiloissa.

Edellisestä kirjoituksesta on jo melkoisesti aikaa, joten tähän väliin lyhyt päivitys kaikesta tapahtuneesta. RUK:n jälkeen oli siis edessä siirto Satakunnan Lennostoon ja 3. pääjohtokeskukseen. Maanantain ja tiistain välisen yön vietin tukikohtakomppaniassa, koska TkkK:n päässä oikein kukaan ei tuntunut tietävän järjestelyistä mitään - tämä tuli jatkossakin hyvin selväksi, asioiden kulku tukikohtakomppanian ja pääjoken välillä ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Onneksi elely tapahtui pitkälti pääjoken ehdoilla, joten tukikohtakomppanian tapahtumista ei tarvinnut välittää. Tosin Niinisalon ampumaleirille jouduin kolmeksi yöksi keväällä, olisiko ollut maalis- huhtikuussa... Siellä tehtäviini kuului lähinnä konekivääriammuntojen johtaminen ltn Ikävalkon oikeana kätenä, homma oli ihan ok ja pääsinpähän ampumaan kevyellä konekiväärillä ensimmäistä kertaa elämässäni. Vieläpä kahdesti. Ampumaleiriä varten jouduin kuittaamaan itselleni taisteluvälinemateriaaleja; rynnäkkökiväärin varusteineen. Laukaustakaan en sitten sillä ampunut.

Koin mielenkiintoisia juttuja myös varsinaisen tehtäväni ulkopuolella. Mieleenpainuvimpia olivat ehkäpä Piper Chieftain (PC)-lento, jossa toimimme maalikoneena tunnistuksia tekevälle Hornetille. Eräässä kohtaamisessa liikehtiminen oli sallittua... =) Kävin myös valvontapuolen alikersanttien kanssa Tikkakoskella Ilmailusta ammatti-tapahtumassa, jossa oli joitakin järjestävän tahon esittelystandeja yms. Suurin mielenkiinto kohdistui kuitenkin ilmassa tapahtuvaan näytökseen, johon ottivat osaa mm. Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks sekä F-18C Hornet. Pääsinpähän vierailemaan myös Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskuksessa, tuttavallisemmin EFES:issä.

Minkälainen on sitten tavallinen taistelunjohtovarusmiehen päivä? Pääpiirteet ovat päivällä samat, mutta sen voi sanoa ettei yksikään päivä ollut samanlainen. Palvelus alkoi aamulla klo 7.30 aamubriefingillä, johon taistelunjohtajien lisäksi osallistuivat puhelinyhteyden päässä olevat Pirkkalan lentoyksiköt sekä sääpalvelu. Briefingissä käytiin läpi päivän ohjelma, käytettävissä olevat koneet ja tstj-palvelut sekä säätila. Briefing kesti noin 15 minuuttia. Tstj:t jakoivat myös päivän keikat. Päivästä riippuen kävin ennen tai jälkeen briefingin syömässä aamupalan Pekan ravintolassa, joka tarjoaa - uskallampa väittää - parasta ruokaa mitä tällä hetkellä varusmiehille on tarjolla. Jokaperjantainen pihvipäivä nostaa vieläkin veden kielelle... Aamun ensimmäinen lentokierros starttasi tavallisesti klo 9.30. Lentosuunnitelma piti olla lähetettynä viim. 45 minuuttia ennen lähtöä, joten mikäli aamun keikka osui kohdalle piti suunnitelma valmistella n. 8.30 mennessä jota ennen kierroksen tarkempi kulku oli määritelty lento-osaston kanssa puhelimitse. Taistelunjohtoiset lennot suunnitellaan erillisellä TSA (Temporary Segregated Areas, erillisvarausalueet)-varauslomakkeella, johon merkitään käytettävät alueet sekä lentosuunnitelmat. SatLsto käyttää tavallisesti HaKa- sekä PiPo-alueita. HaKa-alue sijaitsee pääpiirteittäin Hallin ja Kauhavan välissä, PiPo puolestaan Porin edustalla meren päällä. Suunnitelmaan merkitään myös taistelunjohtajan käyttämä kutsu (esim. Cowboy) ja käytettävät jaksot (radiotaajuudet). Kun suunnitelma oli valmis, faksattiin se aluelennonjohdon AMC-yksikölle sekä lähtö- ja paluukenttien torneihin. Eli tavallisesti Pirkkalaan. Sitten valmisteltiin käytettävä positio. Positio koostuu muutamista litteistä näytöistä, joilla näkyvät mm. sääsanomat sekä ilmatilannekuva, puhelinlaitteesta ja radiolaitteesta. Kiireisissä tilanteissa kädet olivat täynnä töitä, silmät seurasivat näyttöjen tapahtumia, oikea käsi käytti hiirtä, vasen näppäimistöä, luurit (headset) olivat korvilla (pahimmassa tapauksessa puhelimen luuri toisella), mikrofoni suun edessä ja jalka tangentilla edessä olevia perinteisiä papereita ja kyniä unohtamatta... Montaa asiaa piti siis pystyä tekemään samanaikaisesti. Kun suunnitelmat oli faksattu soitettiin lennonjohtoon ja varmistettiin sen perilletulo sekä selvitettiin mahdolliset epäselvyydet. Tämän jälkeen olikin aikaa ottaa hetki lepoa valmistautua tulevaan johtamiseen. Positiolla oli hyvä olla jonkun aikaa ennen johtamisen alkamista, jolloin radioitse kuullaan mahdolliset viivästykset lennonjohdon tai OPS:n taajuudelta. Koneet tulivat alkumatkan lennonjohdon alaisuudessa ja hieman ennen varatun alueen rajaa ne luovutettiin taistelunjohdolle. Ensin osaston johtokone suoritti tarkastuksen, että kaikki koneet olivat varmasti oikealla jaksolla: "Steel 1, check." Tämän jokainen kone sitten kuittasi omalla numerollaan: "2.", "3." jne. Sitten osaston johtaja otti yhteyttä taistelunjohtoon: "Cowboy, Steel 1 as fragged, maintaining flight level 320." Nyt alkoi taistelunjohtajan varsinainen urakka. Koneille luettiin käytettävät alueet rajoituksineen ja suoritettiin muutkin tarpeelliset toimenpiteet. Kun kumpikin osasto ja tstj olivat valmiita taisteluun käski etukäteen määritetty taho sen alkaneeksi. Taistelunjohtaja johti/tuki lento-osastoa sovitun mukaisesti sen tehtävässä. Hieman ennen paluuvaihetta tstj soitti lennonjohtoon pyytäen koneille paluuselvitykset. Koneiden pyytäessä paluuta porrasti taistelunjohtaja ne tarvittavalle etäisyydelle (tavallisesti 10 NM osastojen välillä), antoi paluuselvitykset (esim.: "Steel 1, cleared to PIR via PRE as four-ship in a block between flight level 250 and 270.") Lennonjohdon kanssa sovitusta paikasta luovutettiin osasto sitten lennonjohdolle: "Steel 1, contact Tampere radar on 127.1." Osastojen poistuttua alueelta peruttiin aluevaraus lennonjohdosta. Tämän jälkeen suljettiin positio ja tehtävä oli ohi - läpikäynti tosin suoritettiin tavallisesti koneiden laskeuduttua puhelimitse. Tavallisesti päivän aikana lennetään kolme lentokierrosta, joskus johtamisia taisi tulla kolme päivässä, joskus ei yhtään. Muu aika kuluikin sitten urheillessa (esim. VMTK:n lenkki, 12 lenkkiä=kuntoisuusloma), taistelunjohtoasioita opiskellessa, televisiota katsellessa yms. Päivä loppui tavallisesti klo 15.30, normaalit 8 h työpäivät siis...

Kaksiviikkoinen taktinen kurssi Tikkakoskella toi meidät viisi taistelunjohtovarusmiestä taas yhteen opettelemaan sodan ajan tehtäväämme. Kavereita oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja uskokaa tai älkää oli pingispöytä ahkerassa käytössä... Sairaudet tosin kaatoivat miehiä pois pelistä ennen aikojaan, Laukkanen vietti toisen viikon pitkälti varuskuntasairaalassa ja sinne Ristaniemikin päätyi. Itsekin oksensin kerran, mutta viikonloppuvapaan siintäessä näköpiirissä tulkitsin olon olevan riittävän hyvän veksin ulkopuolella pysyttelemiseksi. Kaksiviikkoinen (viikonloppuvapaineen..) oli mukava päättää lentoon Helsinki-Vantaalle Finncommin ATR:llä.

Toukokuun mielenkiintoisin tapaus oli ehdottomasti kaksiviikkoinen ADEX-harjoitus. Pirkkalan päässä olivat tanskalaiset F-16-hävittäjillään ja ranskalaiset Mirage 2000-koneillaan. Paikalla myös kaksi ranskalaista ja kaksi brittiläistä taistelunjohtajaa. Noista viikoista lisää myöhemmin ;)

Tälle välille osuivat myös kaksipäiväiset pääsykokeet Maanpuolustuskorkeakouluun ja merikapteenilinjalle Satakunnan AMK:hon - lentäminen on siis yhä se ykkösvaihtoehto. Katsotaan miten käy!

Hola!

Pitkä aika (liian pitkä) taas kulunut edellisestä kirjoituskerrasta. Lohtaja meni loppuun asti hyvin, päästiin toimimaan tulitoiminnan valvojina aukkilaisille + miehistölle joukkueen puolustusammunnassa valoisalla ja ryhmän (tais olla lopulta joukkueen...) puolustusammunnassa pimeällä johtajana ltn Jäntti. Päivät meni kohtuu nopeesti ja tekemistä ei ollu liikaa, kaikki paitsi viimeinen päivä loppu jo oikeastaan klo 14 mennessä. Viimeisenä iltana ennen lähtöä olikin sitten tuo pimeäammunta alkaen klo 18. Iltaisin paikallisessa sotilaskodissa syömässä munkkeja ja hakkaamassa pleikkaa, jonka jälkeen saunaan - ja sitten telttaan nukkumaan. Vartio-au-kierroksia piti myöskin tehdä muutamana viimeisenä yönä (mulla vaan vikana), kun Niinisalossa oli joku teltta palanu. Tästä syystä meille aivan älytön määrä kierroksia yössä.

JTL, johtamistaidon leiri ja Luonetmarssi meni myös hyvin, Leirin alku marssitiin porukalla (lentoruk + me kahteen joukkueeseen jaettuna) ja pistettiin puolustusryhmitystä pystyyn, yö vähällä unella teltassa. Kipinä + poteroparivartio kk:lla. Seuraavana iltana ajoissa nukkumaan, mutta herätys tulikin pian: "10 min aikaa teltan olla kasassa!" Sitten ampumaradalle, josta Luonetmarssi alkoi. 3 kohdistuslaukausta + 10 laukausta, joista jokaisesta alle 8 menneesä 5 min sakkoa. Mulla tuli vaan 10 sakkominuuttia!! Marssi alkoikin heti tämän jälkeen n. klo 2 yöllä, kasarmilla olin klo 7 jälkeen aamulla, sai mennä lepäämään. Herätys yllättäen klo 10, jonka jälkeen marssi jatkui. Taas n. 20 km Luonetjärven lähellä ja hieman kauempanakin. Osuus päättyi ampumaradalle, josta 6 km pikaosuus kasarmille (aika kaksinkertaistettiin tuloksiin). Tämän jälkeen lepoa, seuraavana päivänä eli torstaina lomille FC:n ATR:llä lauantaille tarkoitetulla nettilipulla... Maakuntakenttien virkailijat toimivat mukavasti ja pistivät minut kyseiselle lennolle, vaikka nettilipuissa ei muutosoikeutta olekaan =) Joululoma!!!