Viimeisiä viedään

Uskomattoman nopeasti vuosi varusmiespalveluksessa alkaakin olla jo ohitse. Tämän juhannusviikon olenkin kokonaan lomilla ja sen jälkeen onkin enää kaksi viikkoa, jotka tulen viettämään Pirkkalan päässä tukikohtakomppanian tiloissa.

Edellisestä kirjoituksesta on jo melkoisesti aikaa, joten tähän väliin lyhyt päivitys kaikesta tapahtuneesta. RUK:n jälkeen oli siis edessä siirto Satakunnan Lennostoon ja 3. pääjohtokeskukseen. Maanantain ja tiistain välisen yön vietin tukikohtakomppaniassa, koska TkkK:n päässä oikein kukaan ei tuntunut tietävän järjestelyistä mitään - tämä tuli jatkossakin hyvin selväksi, asioiden kulku tukikohtakomppanian ja pääjoken välillä ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Onneksi elely tapahtui pitkälti pääjoken ehdoilla, joten tukikohtakomppanian tapahtumista ei tarvinnut välittää. Tosin Niinisalon ampumaleirille jouduin kolmeksi yöksi keväällä, olisiko ollut maalis- huhtikuussa... Siellä tehtäviini kuului lähinnä konekivääriammuntojen johtaminen ltn Ikävalkon oikeana kätenä, homma oli ihan ok ja pääsinpähän ampumaan kevyellä konekiväärillä ensimmäistä kertaa elämässäni. Vieläpä kahdesti. Ampumaleiriä varten jouduin kuittaamaan itselleni taisteluvälinemateriaaleja; rynnäkkökiväärin varusteineen. Laukaustakaan en sitten sillä ampunut.

Koin mielenkiintoisia juttuja myös varsinaisen tehtäväni ulkopuolella. Mieleenpainuvimpia olivat ehkäpä Piper Chieftain (PC)-lento, jossa toimimme maalikoneena tunnistuksia tekevälle Hornetille. Eräässä kohtaamisessa liikehtiminen oli sallittua... =) Kävin myös valvontapuolen alikersanttien kanssa Tikkakoskella Ilmailusta ammatti-tapahtumassa, jossa oli joitakin järjestävän tahon esittelystandeja yms. Suurin mielenkiinto kohdistui kuitenkin ilmassa tapahtuvaan näytökseen, johon ottivat osaa mm. Ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks sekä F-18C Hornet. Pääsinpähän vierailemaan myös Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskuksessa, tuttavallisemmin EFES:issä.

Minkälainen on sitten tavallinen taistelunjohtovarusmiehen päivä? Pääpiirteet ovat päivällä samat, mutta sen voi sanoa ettei yksikään päivä ollut samanlainen. Palvelus alkoi aamulla klo 7.30 aamubriefingillä, johon taistelunjohtajien lisäksi osallistuivat puhelinyhteyden päässä olevat Pirkkalan lentoyksiköt sekä sääpalvelu. Briefingissä käytiin läpi päivän ohjelma, käytettävissä olevat koneet ja tstj-palvelut sekä säätila. Briefing kesti noin 15 minuuttia. Tstj:t jakoivat myös päivän keikat. Päivästä riippuen kävin ennen tai jälkeen briefingin syömässä aamupalan Pekan ravintolassa, joka tarjoaa - uskallampa väittää - parasta ruokaa mitä tällä hetkellä varusmiehille on tarjolla. Jokaperjantainen pihvipäivä nostaa vieläkin veden kielelle... Aamun ensimmäinen lentokierros starttasi tavallisesti klo 9.30. Lentosuunnitelma piti olla lähetettynä viim. 45 minuuttia ennen lähtöä, joten mikäli aamun keikka osui kohdalle piti suunnitelma valmistella n. 8.30 mennessä jota ennen kierroksen tarkempi kulku oli määritelty lento-osaston kanssa puhelimitse. Taistelunjohtoiset lennot suunnitellaan erillisellä TSA (Temporary Segregated Areas, erillisvarausalueet)-varauslomakkeella, johon merkitään käytettävät alueet sekä lentosuunnitelmat. SatLsto käyttää tavallisesti HaKa- sekä PiPo-alueita. HaKa-alue sijaitsee pääpiirteittäin Hallin ja Kauhavan välissä, PiPo puolestaan Porin edustalla meren päällä. Suunnitelmaan merkitään myös taistelunjohtajan käyttämä kutsu (esim. Cowboy) ja käytettävät jaksot (radiotaajuudet). Kun suunnitelma oli valmis, faksattiin se aluelennonjohdon AMC-yksikölle sekä lähtö- ja paluukenttien torneihin. Eli tavallisesti Pirkkalaan. Sitten valmisteltiin käytettävä positio. Positio koostuu muutamista litteistä näytöistä, joilla näkyvät mm. sääsanomat sekä ilmatilannekuva, puhelinlaitteesta ja radiolaitteesta. Kiireisissä tilanteissa kädet olivat täynnä töitä, silmät seurasivat näyttöjen tapahtumia, oikea käsi käytti hiirtä, vasen näppäimistöä, luurit (headset) olivat korvilla (pahimmassa tapauksessa puhelimen luuri toisella), mikrofoni suun edessä ja jalka tangentilla edessä olevia perinteisiä papereita ja kyniä unohtamatta... Montaa asiaa piti siis pystyä tekemään samanaikaisesti. Kun suunnitelmat oli faksattu soitettiin lennonjohtoon ja varmistettiin sen perilletulo sekä selvitettiin mahdolliset epäselvyydet. Tämän jälkeen olikin aikaa ottaa hetki lepoa valmistautua tulevaan johtamiseen. Positiolla oli hyvä olla jonkun aikaa ennen johtamisen alkamista, jolloin radioitse kuullaan mahdolliset viivästykset lennonjohdon tai OPS:n taajuudelta. Koneet tulivat alkumatkan lennonjohdon alaisuudessa ja hieman ennen varatun alueen rajaa ne luovutettiin taistelunjohdolle. Ensin osaston johtokone suoritti tarkastuksen, että kaikki koneet olivat varmasti oikealla jaksolla: "Steel 1, check." Tämän jokainen kone sitten kuittasi omalla numerollaan: "2.", "3." jne. Sitten osaston johtaja otti yhteyttä taistelunjohtoon: "Cowboy, Steel 1 as fragged, maintaining flight level 320." Nyt alkoi taistelunjohtajan varsinainen urakka. Koneille luettiin käytettävät alueet rajoituksineen ja suoritettiin muutkin tarpeelliset toimenpiteet. Kun kumpikin osasto ja tstj olivat valmiita taisteluun käski etukäteen määritetty taho sen alkaneeksi. Taistelunjohtaja johti/tuki lento-osastoa sovitun mukaisesti sen tehtävässä. Hieman ennen paluuvaihetta tstj soitti lennonjohtoon pyytäen koneille paluuselvitykset. Koneiden pyytäessä paluuta porrasti taistelunjohtaja ne tarvittavalle etäisyydelle (tavallisesti 10 NM osastojen välillä), antoi paluuselvitykset (esim.: "Steel 1, cleared to PIR via PRE as four-ship in a block between flight level 250 and 270.") Lennonjohdon kanssa sovitusta paikasta luovutettiin osasto sitten lennonjohdolle: "Steel 1, contact Tampere radar on 127.1." Osastojen poistuttua alueelta peruttiin aluevaraus lennonjohdosta. Tämän jälkeen suljettiin positio ja tehtävä oli ohi - läpikäynti tosin suoritettiin tavallisesti koneiden laskeuduttua puhelimitse. Tavallisesti päivän aikana lennetään kolme lentokierrosta, joskus johtamisia taisi tulla kolme päivässä, joskus ei yhtään. Muu aika kuluikin sitten urheillessa (esim. VMTK:n lenkki, 12 lenkkiä=kuntoisuusloma), taistelunjohtoasioita opiskellessa, televisiota katsellessa yms. Päivä loppui tavallisesti klo 15.30, normaalit 8 h työpäivät siis...

Kaksiviikkoinen taktinen kurssi Tikkakoskella toi meidät viisi taistelunjohtovarusmiestä taas yhteen opettelemaan sodan ajan tehtäväämme. Kavereita oli mukava nähdä pitkästä aikaa ja uskokaa tai älkää oli pingispöytä ahkerassa käytössä... Sairaudet tosin kaatoivat miehiä pois pelistä ennen aikojaan, Laukkanen vietti toisen viikon pitkälti varuskuntasairaalassa ja sinne Ristaniemikin päätyi. Itsekin oksensin kerran, mutta viikonloppuvapaan siintäessä näköpiirissä tulkitsin olon olevan riittävän hyvän veksin ulkopuolella pysyttelemiseksi. Kaksiviikkoinen (viikonloppuvapaineen..) oli mukava päättää lentoon Helsinki-Vantaalle Finncommin ATR:llä.

Toukokuun mielenkiintoisin tapaus oli ehdottomasti kaksiviikkoinen ADEX-harjoitus. Pirkkalan päässä olivat tanskalaiset F-16-hävittäjillään ja ranskalaiset Mirage 2000-koneillaan. Paikalla myös kaksi ranskalaista ja kaksi brittiläistä taistelunjohtajaa. Noista viikoista lisää myöhemmin ;)

Tälle välille osuivat myös kaksipäiväiset pääsykokeet Maanpuolustuskorkeakouluun ja merikapteenilinjalle Satakunnan AMK:hon - lentäminen on siis yhä se ykkösvaihtoehto. Katsotaan miten käy!