Vähiin käy

Viikon päästä perjantaina koittaakin sitten se hetki, jolloin kaulukset saavat koristukseksi salmiakkien sijasta ruusukkeet. Monet ovat kyseistä hetkeä odottaneet enemmän taikka vähemmän, itse kuulun luultavasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Armeija-aika on ollut uskomattoman mukavaa, tosin meidän johtokeskuslaisten siirryttyä takaisin komppanian päähän on kaipuu reserviin herännyt jopa minullakin :D Aivan käsittämättömällä tavalla hoidettu nämä kotiuttamisvalmistelut. Komppaniassa täytyy viettää kaksi viikkoa ja ohjelmaa ja niin ollen tekemistä on kahdeksi viikoksi aivan liian vähän. Viikko tai vähempikin olisi riittänyt... Niinpä aika kuluu sotilaskodissa istuskellen, pingistä pelaten ja netissä surffaillen. Onneksi upskok Pakkala innostui rukissa pingiksestä.

Maanantaina tehtailtiin arvioita toisistamme ja itsestämme, tiistaina kuntotestit ja keskiviikkona yksikköupseerin oppitunti. Keskiviikkona kävin myös osan terveystarkastuksesta. Lomille pääsy ei sitten ollutkaan mikään itsestäänselvyys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä minun nukkuessa onnellisesti käytävän toisessa päässä olevassa tuvassa oli muutama iv-mies saanut loistoajatuksen pelata jalkapalloa komppanian käytävällä. Päivystäjän ja meteliin heränneen kersantin käskyt eivät auttaneet ja niinpä he päättivät soittaa vartiopäällikön paikalle. Vartiopäällikkö saapui kaikessa hiljaisuudessa ja saapui päivystäjän pöydän luokse nähdäkseen monitorista, kuinka ulkona(!) olleet kaksi iv-miestä pyllistivät ulko-ovella olevalle valvontakameralle - ilman housuja. No, seurauksena oli iltavapaiden menetys ja syyllisille toivottavasti jotakin raskaampaakin. Onneksi "kunnon" lomia ei enää lähdetty peruuttamaan. Olipahan tuon yön aikana miehistön jäseniä seikkaillut alijohtajien tuvissakin sissitakkiin ja kaasunaamareihin pukeutuneina. Loistavaa. Jään odottamaan jännityksellä viimeistä viikkoa...