Kahden viikon jälkeen olikin korkea aika päästä kotiin... Mennyt viikko
oli jopa edellistä tiukempi, myöhäisin herätys (1 kpl) klo 6.00.
Maanantaina herätys klo 5.30, aamupalalle, jonka jälkeen rastikoulutusta
viestijutuista (esim. kenttäradion käytöstä). Tämän jälkeen poljettiin
ampumaradalle, jossa maastolounas. Sitten takaisin yksikköön, jossa lisää
rastikoulutusta ampumisesta sekä ensiavusta. Opeteltiin myös
väliaikaispaarien tekoa takeista ja taisteluvöistä. Iltapäivällä sitte
meidän porukka ampumaan. Joukkueet toimivat eri päivinä (ampuma-,
taistelu-, yl-sot-) pareina. Me, eli 5. joukkue ollaan 6. pari. A-päivinä
joukkueet on jaettu kolmeen osastoon, jotka ovat vuorotellen eri
vaiheissa. Meillä siis tuo ampumavaihe viimeisenä. Sateista oli, mutta
ihan hauskaa tuo ampuminen on... Ampumisen tylsin vaihe on juosta
edestakaisin ampumapaikan ja taulujen väliä, itse kun vielä olen aika
lähellä tuota kauimmaista ampumapaikkaa, joten juoksumatkaa tulee melko
lailla lisää lähimpään paikkaan verrattuna... Anyway, jos ylil. Kukkonen
ei ole tyytyväinen meidän juoksuvauhtiin, komento käy takaisin
lähtöpaikalle ja sitten uudestaan. Onneks ei olla jouduttu kovin usein
tuota tekemään. Samalla on kiva katsella, kun ylil. ajelee välin
polkupyörällä tai autolla...
Tiistaina herätys 5.30, ja samantapainen ohjelma kuin ma. Viestikoulutus
oli kelan vetoa, sää myrskyinen. Yhteys saatiin kuitenkin vedettyä kahden
kenttäpuhelimen välille, etäisyyttä jonkin verran. Tien alitus ja
ylityskin mahtui mukaan. Asenne hyvä, ja homma pelasi kelistä huolimatta.
Keskiviikko olikin sitten suunniteltu hieman vapaammaksi päiväksi, mutta
arvasihan sen kuinka tulee käymään. Vapaa-aika supistui noin 20 min.
sodessa käyntiin. Päivä alkoi sulkeisilla, harjoiteltiin valaa varten.
Vettä satoi taas ihan mukavasti. Polkupyöräsulkeiset olivatkin varsin
mielenkiintoiset. Kadetti Pajula ei ole ollenkaan perinteisen upseerin
tyylinen kaveri, jutut ovat melkoisen lennokkaita ja kukaan ei pysty
olemaan nauramatta niille muodossa seistessä. Kadetti käski joukkueemme
varajohtajan upseerikokelas Oravan sekä kahden 6. joukkueen alikersantin
toimia käskyjensä mukaan esimerkkinä meille. Siinä me sitten katselimme,
kun kadetti juoksutti heitä polkupyörien kanssa. Heidän ollessa rivissä
kadetti antoi käskyn "Oikealle poistu!", mutta osoitti samalla
vastakkaiseen suuntaan. Upseerikokelas oli lähdössä oikealle, mutta
alikersanttien lähdettyä vastakkaiseen suuntaan upseerikokelas kääntyi
perään. Väärin meni ja seuraavaksi kadetti käskikin "Taakse poistu" -
suoraan yli maiharien (tai siis nahkavarsikenkien..) ulottuvaan suureen
lätäkköön. Sielläpä sitten juoksivat jonkin aikaa. Me nauroimme, ja kohta
juoksimme samaa lätäkköä edestakaisin itse =) Ei ollu hirveän kuivat
housut tuon jälkeen. "Lopuksi" olikin sitten urheilua, kävelyä, korista,
sählyä ja kuntosalia. Tämän jälkeen piti alkaa vapaa-ajan - mutta - meillä
olisi seuraavan päivänä edessä lähtö metsään, joten 20 min aikaa käydä
sodessa, jonka jälkeen asehuolto, -tarkastus, sissiteltan keppien veisto
ja tetsarien pakkaus. Pääsimme nukkumaan n. klo 23.10, eli 1 h 10 min
hiljaisuuden jälkeen. Nooo, seuraavana aamuna herätys olikin vasta...
...klo 5.15. Torstai valkeni onneksi aurinkoisena, sateesta ei ollut
tietoakaan kun marssimme täyspakkaukset selässä kohti
taistelukoulutusaluetta. Btw, painoa siis selässä vajaat 40 kg.
Sissiteltat pikaisesti pystyyn ja harjoituksiin. Asemaralli oli melkoista
ja sitä kesti aina kolmeen saakka. Kaverit aika ryytyneitä tuon jälkeen.
Kyllähän sinne asemiin meni kevyestikin, mutta ne vara-asemat... Hirmuinen
aukea välissä, ja aukeiden ylihän mennään ryömimällä. Ja kouluttajat
huutavat: "Liian hidasta!", "Liian pystyssä"... Iltapäivällä sitten hieman
hyökkäysvoittoisempaa. Käsikranaattiharjoittelua, taisteluhaudan
vyöryttämistä, taisteluparin etenemistä, tunnustelijan toimintaa,
ryhmähyökkäyksiä sekä lähitaistelukoulutusta (piti todella ärsyttävä spol,
tuntui itse arvostavan alikersantin natsansa hieman liian korkealle...)
Sitten tulikin jo ilta, ja oli aika mennä nukkumaan. Hälytyksiä ja huutoja
tuli kuitenkin vähän väliä, joten paljon ei nukuttu. Hämärää toimintaa
harrastivat oman joukkueemme johtaja, sekä 6. joukkueen johtaja kersantti
Mattila. Heräsin joskus kolmea ennen, ja menin parin kaverin kanssa ulos.
Tällöin tulee auto kovaa vauhtia (kukaan lähivartija, kipinämikko ei toimi
mitenkään, joten me päätettiin tehdä jotain). Juoksin kaverin kanssa auton
eteen, pysähtymismerkki ja sitä tehostetiin rynnäkkökiväärin piiput kohti
etuikkunaa. No, autohan pysähtyi. Toinen kaveri tähtäsi lasia, kun juoksin
kuljettajan oven viereen. Ovi avautui, tunnussanaan vastattiin oikein ja
auto sai jatkaa matkaa. Tämän jälkeen olikin poteroparivartion vuoro.
Vuoron pituus tunti. Nooo, n. 30 min. vartiossa olon jälkeen alkaa edestä
näkyä liikettä. Kaksi siviileihin pukeutunutta miestä lähestyy... Huudan
tunnussanan alkuosan. Ei vastausta. Uusi yritys. Ei vastausta. "Seis!"
kaverit eivät pysähdy. "Seis! Olette tähtäimessä!" Kaverit pysähtyvät.
"Kädet näkyviin! Pitäkää kädet näkyvissä kämmenpuoli tänne päin!"
"Vasemman puoleinen, astu kaksi askelta vasemmalle - hitaasti!" "Mene
maahan makaamaan, pidä kädet näkyvissä - ja hitaasti!!! Kädet näkyvissä,
aseta ne levälleen maahan kämmenpuoli ylöspäin!" Sama juttu toiselle
kaverille, nuorempi vahdeista painuu tekemään ruumiintarkastusta. Itse
tähtään kavereita rynnäkkökiväärillä. Nuoremman tehdessä tarkastusta
vasemmanpuoleinen henkilö tarttuu yllättäen hänen aseeseensa, "Laukaus!
Laukaus!" ja vasemmanpuoleinen henkilö vajoaa maahan. Kummatkin kaverit
nousevat ylös. "Loistavasti toimittu", vänrikki Lehto kommentoi.
Perjantaina heräämme hälytykseen. Kellonaikaa en tiedä. Hälytyksen mentyä
ohi tulee kommentti vartion toimivuudesta. Lehto ja Mattila olivat
kuulemma yön aikana ryömineet leirin läpi, tappaneet kaksi vartijaa
(poterovartion takaapäin) sekä tehneet tielle suuren liekin vartijoiden
toimimatta. Yhdessä vaiheessa toiminta oli kuulemma pysähtynyt toisen
kuolemaan... =) Päivällä sitten taisteluharjoitus, ja lopulta the taistelu
5. ja 6. välillä. Tasapeli. Räjähdykset ja paukkupatruunat tekivät
harjoituksesta melkoisen mielenkiintoisen. Vauhtia riitti, ja homma oli
sekavaa kuten kuvitella saattaa. Iltapäivällä aseiden puhdistus,
varustehuolto, henk.koht. huolto, päivällinen ja - LOMILLE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti