lauantai 28. heinäkuuta 2007

Tahti kovenee

Moi! Kolmas viikko armeijan kurkkusalaateissa lähenee loppuaan. Viikko on ollu kohtuu tiukka, maanantaina lomilta takaisin, tiistaina herätys klo 5.30 ja pienen säädön jälkeen viestirasteille, joissa opeteltiin kenttäpuhelimien käyttöä. Sitte ampumaradalle eri rk-ammuntaharjoituksia suorittamaan. Ihan ok sujuu, en oo ollu paras ampuja, mutta en huonoinkaan. Illalla oli ase- ja ampumaharjoittelua. Pyörällä, sillä intin legendaarisella yksvaihteisella on ajettu myös paljon ja kovaa. Loppupää putoaa aina kyydistä matkalla ampumaradalle (5 km). Sekä ti ja ke pyöräiltiin sinne 2x edestakas, toinen kerta kumpanakin päivänä pelkkää maastoruokailua varten... Ylil. Kukkosen johdolla on myös juostu lähemmäs miljoona kertaa 150 matkaa tauluille..

Torstaina olikin edessä lähtö metsään. Herätys 530, täpärit pakattu edellisiltana. Marssia sorakentälle, jossa tetsausharjoitukset alkoivat. Kentällä opeteltiin joukkueen järjestäytymistä (ryhmäparijono jne.) sekä taistelijan etenemistapoja... Polvet aivan naarmuilla ku ryömittiin ja kontattiin pitkin erittäin kivistä sorakenttää. Paljon porukkaa keskeytti ja lähti varuskuntasairaalaan.. Ylil. Ahonen (the fox...) piti myös alik. Öhmanille tiukan puhuttelun, kun Ö ryömitytti meitä jyrkässä rinteessä - pystyssäkin olis voinu kuulemma mennä, vihollinenkaan ei näe rinteen läpi... Sitten leiripaikalle, teltat pystyyn, etenemisharjoittelua, vartioharjoittelua, asemiin menoa jne. Vartiovuorot jaettiin, mulla hyvä tuuri, klo 1 kieppeillä 35 min kipinämikkona. Ainoo huono puoli oli miljoona hyttystä. Anyway, to yks tupakaveri pyys mut reppunsa viereen ja kysy tunnenko henkilön, jonka nimi repussa lukee. Repussa luki: Rissanen JO SavPr....... Eli se niistä intin uusista repuista. Vaihtohan oli sitten pakko tehdä, ja nykyisin juoksen sama reppu selässä ku isä joskus kymmeniä vuosia sitten =D. Pe herätys hälytykseen klo 6. Päivällä rakennettiiin miinoitteita, harjoiteltiin 66 mm kevytsinkojen kanssa, suojeluvaroitus- ja suojeluhälytysharjoituksia. Sadeviitat päälle ja kaasunaamari.. Ilma-ammuntaa paukkupanoksilla meidän erittäin pidetyn joukkueenjohtajan vänrikki Lehdon johdolla. Muut kuulemma juoksivat vielä naamarit päässä illalla maastopäivälliselle, mutta itse istuin tuolloin kuuntelemassa taistelunjohto-ruk-infoa... Sekä sen jälkeen syömässä tortilloja... Lauantaina eli tänään oli kuntotestit, sulkeisia aseilla ja ilman sekä hieman vapaa-aikaa, jolloin juoksin lenkin ja puhdistin asetta. Sain myös nyt virallisesti omaks sen kultaisen juoksijamerkin (väh. 3000 cooperin testissä). Kersantti Mattila kehui muuten sulkeisten jälkeen meidän joukkuetta paljon paremmaks kuin omansa.. Aika hyvät kehut siis =) Myös vänrikki Lehto kehui meidän toimintaa, tällä hetkellä ollaan monien mielestä kuulemma paras joukkue näistä 6sta. Ei paha.. Huomenna herätys vasta klo 8, joten ei muuta ku g'night!

3 kommenttia:

pp kirjoitti...

No johan on. Todennäköisyys saada tuo reppu on varmaan luokkaa 1/500000... Kannattaa lotota ;-)

Harjoitus kuullostaa hyvältä: oma suosikkini on oliko se nyt ryhmäavojonosta ryhmäriviin, jossa viimeinen miesparka juokseen satoja metrjeä, kun keskimminen pysyy paikoillaan ;-)

-pp

hanna kirjoitti...

Hyvä jos vähän pitää juoksennella siellä. :D

Hyvä tuuri sen isän repun kanssa - niin kauan ku se kestää. Siitähän on... melkein puol vuosisataa ku isä on sitä käyttäny? :P

Terveisiä vieressä tuhisevalta pikkuveljeltä! ;)

jr kirjoitti...

Joo, itse olin kolmannessa ryhmässä, joka joutui juoksentelemaan aika lailla. Onneksi sentään paikka ryhmäavojonossa vaihtui, ettei sama kaveri joutunut koko ajan olemaan viimeisenä - sieltä sitä juoksumatkaa nimittäin tuli aivan riittämiin.